Tänä aamuna oli sit se paljon puhuttu ja parjattu gastroskopia. Tiesin että sitä ei nukutuksessa tehdä, ja olin edellisenä päivänä ajatellut että ehkä niin onkin parempi, koska humautuksen jälkeen olisin tarvinnut saattajan. Jollain lailla olin tyynen rauhallinen kun tähystysyksikköön pääsin. Ajattelin että muutkin on siitä selvinneet ja se on pakko tehdä jotta leikkaukseen pääsen. Ja kun kerran leikkaukseen _ihan oikeasti_ haluan niin ajattelin että lusitaan nyt sit tämäkin tästä pois.
Menin paikalle ajoissa, ja jouduin odottelemaan 10 minsaa yli ajan. Sairaanhoitaja otti painon, vyötärönympäryksen ja verenpaineen. Paino oli 123kg tasan, eli 10 kiloa olis menny! Sit kipitin tähystyshuoneeseen ja juttelin hiukan lääkärin kanssa. Sen jälkeen mut ohjattiin pedille vasemmalle kyljelle ja annettiin suuhun hammassuoja. Saman tien kirurgi olikin tähystimen kanssa huulilla ja homma alkoi. Nielin putken aika lailla ongelmitta, mut sitten kun letku meni syvemmälle, aloin yökkiä.
Ensin ei tapahtunut muuta kun yökintää, mut alkoihan sitä mahansisältöäkin ulos tulla kun tarpeeksi kauan yökin. Hoitaja kävi sanomassa et jos oikein kovin yökittää niin kannattaa vetää keuhkot täyteen ilmaan ja pidätellä niin helpottaa. Mä vaan mietin että missä vaiheessa saan vedettyä henkeä kun yökkiminen oli tauotonta. Olin just ehtinyt ajatella et jospa kirurgi pitäis pienen tauon letkun syöttämisessä niin saisin hiukan vetää henkeä ja rauhoittua, kun hän tosiaan teki niin. Pienen tauon jälkeen jatkettiin, mut yökkiminen oli sit jo helpottanut. Koepalat otettiin ja viimeinen yök tuli kun kirurgi veti letkun ulos. Mua kehoitettiin sylkemään suu tyhjäksi, sain paperia ja kehoituksen nousta ylös kun siltä tuntuisi. Pyyhin kyyneliä silmiltä ja kuolaa poskelta, mut olo oli yllättävän hyvä. Juttelin vielä lääkärin kanssa; mulla on mahaportti löysä, joten suositteli by pass -leikkaustapaa. Sitä olinkin toivonut, koska närästysvaivaa on.
Gastroskopian jälkeen mulla oli ihan hyvä olo ja mietin et voisin vaikka töihin mennä, mut ajattelin kuitenkin palkita itseni vapaapäivällä :D Yökkiminen ei ollut samanlaista kuin esim. mahataudissa, jossa koko kroppa tuntuu kramppaavan. Mulla oli hyvä olo edelleen kun tulin kotiin ja söin aamupalan. Sit alkoikin ihan armottomasti nukuttaa ja menin parin tunnin unille ja nyt alkaa olo olla ihan ok, mut nälkä ei oo kyllä yhtään, vaikka en ole muuta syönyt kuin sen aamupalan. Jotkut on valittaneet kurkkukivusta, mut mulla ei tunnu sielläkään juuri miltään, nielaistessa huomaa et jotain siellä on ollut, mut muuten ok. Vatsalihakset on aavistuksen arat, mut ei niin että sitä kunnolla edes huomais. Et pitäiskö tähän loppuun nyt sanoa et tutkimus oli onneks helpompi kuin mitä olin etukäteen kuvitellut.
Hoitajalle on seuraavaks aika 4.10. ja leikkaus tehdään n. puolen vuoden kuluttua. Hoitaja neuvoo sitten ENE dieetin ja vielä viikkoa ennen leikkausta on hoitaja/lääkäri käynti. Eikä paino tietysti saisi nousta missään vaiheessa!
