Victoria ja karistetut vauvakilot

Miten mua taas ärsyttää kun lehdissä hehkutetaan siitä kuinka nopeesti joku on saanut laihdutettua vauvakilot synnytyksen jälkeen. Normaaliraskaudessa naisen paino nousee 10-15 kiloa ja pääasiassa se koostuu vauvan painosta, istukasta, lapsivedestä jne. Eli kun lapsi on syntynyt ja edellä mainitut poistuneet kehosta, pitäisi tuoreen äidin painon olla suurinpiirtein sama kuin ennen raskautta. Eri asia tietysti sitten on se jos äiti on raskauden aikana syönyt ns. kahden edestä ja kertyneet kilot koostuvat pääasiassa rasvasta. Siinä on kysymys ylensyönnistä ja lihomisesta, jolla ei ole raskauden kanssa mitään tekemistä. Toisaalta jos äidin lähtöpaino on kovin alhainen, olisi suotavaa että paino raskauden aikana nousisi vähän enemmän, jotta ennestään rasvaton keho selviytyisi imetyksestä, mikä verottaa äidin elimistöä 500 kalorilla päivässä. Äidin ylimääräisiä kiloja ei siis ole tarkoitettu kuntosalilla hikoiltavaksi pois välittömästi synnytyksen jälkeen vaan pikku hiljaa maidossa siirtyneenä energiana vauvalle. Mun näkökulmasta siinä ei ole mitään hienoa tai saavuttamisen arvoista että raskauskilot ovat hävinneet kolmessa viikossa, mikäli äiti ennestäänkin on ollut hoikka. Ja näinhän asia on esim. Victoria Bechamilla

Tällä naisella ei ole grammaakaan ylimääräistä oli sitten raskaana tai ei. Mut en sit tiedä onko lapsiaan imettänyt, ilmeisesti ainakin jonkin verran. Mun mielestä raskauskilojen laihduttaminen välittömästi raskauden jälkeen on erittäin itsekästä puuhaa. Siinä asettaa itsensä vastasyntyneen edelle ja todella pahasti. Eri asia sitten on mikä on koko yhteiskunnassa vikana jos oletetaan että nainen on samassa painossa kuin ennen raskautta kuukausi synnytyksen jälkeen.
Mä olin ylipainoinen tullessani raskaaksi. Raskauden aikana tuli painoa yhteensä n. 10 kiloa. Alkuraskaudessa paino laski ja kilot tulivat pääasiassa ihan lopussa mm. kertyneen nesteen muodossa. Lähtöpainossa olin n. viikkoa synnytyksen jälkeen, mutta mulla oli rasvaa ennestään niin paljon että musta riitti kyllä imettämiseen hyvinkin pitkäksi aikaa.
Imettäminen.... Siitä riittäis juttua paljonkin...

Mitähän tähän nyt sanois...

Unohdin eilen käydä vaa´alla, mut tänään kävin ja se näytti 131kg. Pikku hiljaa tässä alkaa tulla sellanen olo että tarttis ihan oikeesti tehdä jotain. Alkaa aika käydä vähiin.

Toisaalta alan olla aika tyytyväinen siihen mitä aterioilla syön. Olen noudattanut lautasmallia ja syön entistä enemmän kasviksia. Herkkuja pitäis vaan rajoittaa enemmän ja lisätä liikuntaa. Sen kyllä tiedän etten tätä munaa!

Salmiakkitassu

Käväisin tässä joku päivä naapurikunnassa ostamassa murusille ruokaa, kun tässä meidän kylässä ei ole lemmikkitarvikeliikettä. No siinä naapurikunnan eläintarvikeliikkeen vieressä on tarjoustalo, mistä saa salmiakkitassuja.
Siis näitä:

Ja salmiakkitassuthan on, kuten kaikki tietää, maailmankaikkeuden parhaita karkkeja. Jos maailmasta loppuis kaakaon ja sitä kautta suklaan tuotanto just nyt tai vaikka en ikinä enää saisi yhtäkään hedelmäkarkkia, olisi kaikki silti ihan hyvin, jos vaan salmiakkitassut säästettäisiin. Salmiakkitassut on siis parasta karkkia mitä maa päällään kantaa. Got it? Hyvä.
Eli kun sain murusten ruuat autoon, lähdin tietysti piipahtamaan tarjikseen ja ostin (tarkistin pussin kyljestä) 255g salmiakkitassuja. No, söin mä niitä sentään kolmena päivänä, mut aika hyvin taas tässä laihduttaessa tuli lipsuttua. Tai onko tää nyt lipsumista? Eikös tää ole elämää? :D Ehkä vois ens kerralla ostaa puolet tuosta määrästä tai vaikka 100g ja opetella syömään hiukan vähemmän kerralla. Mut oisko siinä mitään kivaa...? Kaipa makuaisti tässä pikkuhiljaa muuttuu ja vähempi määrä tyydyttää herkkuhimon. Tai oiskohan sitä joskus niin onnellisessa tilanteessa et hedelmät riittäis nannahimon selättämiseen. Se oliskin hieno tilanne!

Kyllähän noi aika herkuilta näyttää. Kun vaan oppis syömään niitä vähän enemmän :)

Tiistaita!

Eilen oli punnituspäivä ja olihan se paino pudonnut, vaikka luulin muuta. Hyvä niin. Toistaiseksi ei oo edes tuntunut että olisin laihiksella, mut suunta on onneks silti alaspäin. Ehkä tää on just sitä oikeanlaista laihduttamista?

Hei mikä vitsi on se uus saippua, jossa ei tarvi koskee pumppuosaan ollenkaan? Bakteerit leviää saippuapumpun välityksellä? Eikö jumalauta ne kädet pestä just sen JÄLKEEN kun on pumppuun koskettu! Siinähän ne bakteerit pestään käsistä pois. Vai koskeeko joku saippuapumppuun sen jälkeen kun kädet on jo pesty? Voishan sitä miettiä et bakteerit leviää myös vesihanan koskettelusta. Pitäiskö kehittää aine tai systeemi et myös hana tulis superhyperdesinfioitua aina käsienpesun yhteydessä? Ja toinen ongelma on tietysti yleiset vessat. Miten hitossa oven saa auki koskematta siihen sen jälkeen kun on pessyt kätensä? Jos joku muu ei vaikka olekaan pessyt ja sit siitä ovenkahvasta tarttuu ties mitä fekaaliperäisiä hyppykuppa -tauteja. Mä en tajua tätä bakteerikammoa. Desinfioidaan vaan kaikki kotonakin (myös se pyykki, huom huom) niin hetken päästä saadaan asua kuplassa kun kenelläkään ei oo minkäänlaista vastustuskykyä.

Siinä sulle E.coli, virtsatieinfektion yleisin aiheuttaja. Ole hyvä <3

Adele ja märkä rätti

Taannoin tässä joku mallipomo (oliko se Lagerfelt?) totesi että Adele on kaunis tyttö, mutta ylipainoinen. Noh. Se mallipomohan on tunnetusti homo, niin eipä ihme että kurvikas kaunis naisen vartalo pelottaa, jos kerran kiinnostus on poikamaiseen / miesmäiseen kehoon kallellaan. Mut sitä mä en tajua et miks muutama homo mallipomo pystyy määrittelemään koko maailman kauneus/naisihanteen. Eihän siinä oo mitään järkeä. Sehän ois vähän sama kuin jos vaikka joku diktaattori jossakin päättäis et kaikkien on painettava yli 60 kiloa, vaikka maassa olis asiat rempallaan, ei olis ruokaa, eikä rahaa kellään. Jotenkin mä en vaan pysty tajuamaan et miks NORMAALI naisen vartalo ei kelpaa catwalkeille. Ja sit kun puhutaan plussize malleista ja xlmalleista niin nehän on just niitä normaalin kokoisia. Käsittämätöntä. Ja miten muka Adelesta saa läskin?

Tämä nainenhan on normaalipainoinen. Se mikä on musta tylsää on se et Adelekin näyttäis laihtuneen, vaikka jossain vaiheessa vakuutti olevansa tyytyväinen naisellisiin kurveihinsa. Sama kävi Kelly Osbournelle. Se sanoi olevansa tyytyväinen pyöreänä ja väitti ettei koskaan laihduta. Ja kuinkas sitten kävikään. Aika monelle naiselle on käynyt niin et ensin ollaan ihan tyytyväisiä kurveista ja sit hetken päästä (painostuksesta) laihduttavat. Shakirakin oli aika lailla pyöreämpi aloittaessaan uraansa kuin mitä se on nykyään.

Eikä sillä tossakaan kuvassa oo mitään ylimääräistä. Mut niin vaan tuli siitäkin kapoisampi.

Eipä ero suuri ole, mut muistan Shakiran olleen rasvaisempi Whenever wherever videollaan.

Kaikkein älyttömintä mitä voi pyöreälle (normaalipainoiselle) naiselle sanoa on "mut sulla on kauniit kasvot". Joo, se kuulostaa ihan kivalta. Mut miks ei voi vaan sanoa "olet kaunis". Koska viestinä on "kasvot on kauniit, mutta vartalo sikaruma. Jos laihtuisit niin olisit kaunis muualtakin kuin kasvoista". Et jos ei "lihavalle" keksi mitään kaunista sanottavaa, niin tonkin voi jättää sanomatta, koska se tuntuu märältä rätiltä vasten kasvoja: lämmin, mutta läiskähtää silti ikävästi ja satuttaa. Tai voishan sitä ruveta naisille viljelemään kohteliaisuuksia: Voi miten ihana pikkurilli sulla on! Ootko muuten huomannu et sun polvet on todella kauniit! Sun korva on sitten söpö! Paskat. Joko nainen on kaunis tai ei, ja useimmiten ihmiset ON kauniita.

Voihan Toblerone!

Nyt kun viimein sain itseäni niskasta ja muutaman päivän olen syönyt suorastaan esimerkillisesti, niin enkös sitten saa tuliaisiksi tobleronea!

Vielä en ole siinä tilassa, että voisin ottaa yhden palan, hymyillä autuaasti ja lopettaa siihen. Ehei! Minähän syön kerralla KOKO patukan, oli siinä sitten 120g tai 500g.

Ei siis tullut yhtään äklö olo, vaikka olen vähemmällä sokerilla ja rasvalla yrittänyt olla. Helposti upposi yksi patukka illan aikana, ja lisääkin teki aamulla mieli. Voin siis vain odottaa niitä aikoja kun pari palaa tummaa suklaata riittää. Tai kävisköhän niin onnellisesti että leikkaus muuttaa mielihaluja, enkä sitten haluaisi suklaata enää ollenkaan?

Joo, onhan se hullu ajatus, enkä usko että niin käy, mut toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato!

Maanantai ja motivaation etsintä jatkuu

Paino oli hitusen noussut viime viikosta, vaan eipä ihme, meillä leivottiin eilen pullaa! Minä en tosin ottanut osaa puuhaan, mut kuka pystyy vastustamaan tuoretta kanelipullaa suoraan uunista?

Jotenkin on sellanen olo, et kun aikaa on niin paljon niin ei huvita ottaa kovin tiukkaa alkua tai ylipäätään ehkä aloittaa ollenkaan. Rento tasapaino on ihan älyttömän vaikea löytää. Mut kyllä se tästä... Aikaa on yli kaks kuukautta ja painoa pudotettavana 6kg...

edit: Mitäs mä oikein höpisen. Vaa´an mukaan paino on kylläkin laskenut. Tänään tosin punnitsin itseni yöpaidassa rakko tyhjänä, niinkuin tästä eteenpäin aion tehdä joka kerta. Ravitsemusterapeutilla punnitus on kuitenkin vaatteet päällä, eli mun pitäis aamupunnituksessa painaa n. 123kg, jolloin paino olis pudonnut riittävästi vaatteet päällä tehtävään punnitukseen. No mut suunta siis sittenkin alaspäin. Ehkä. Nipin napin.

Hei hei ja hyvää naistenpäivää!

Lueskelin Iltalehteä ja siellä oli kysely mitä naisena haluais naistenpäivänä saada. Facebookissa oli monella statuksena "laita tämä seinällesi jos et saa keneltäkään mieheltä kukkia naistenpäivänä" tai jotain sinne päin. Suomi24:n etusivulla mainitaan et naistenpäivää on alettu viettää jotta kiinnitettäisiin huomiota naisten oikeuksiin ja tasa-arvoon. Onko vittu naisella siis OIKEUS saada kukkia mieheltään naistenpäivänä?! Edistääkö se tasa-arvoa jos mies tuo sydämenmallisen hellantelttu suklaarasian vaimolleen? Ei saatana. Naiset on nyt käsittäny tän homman ihan väärin. Valentine´s day (joka myös ystävänpäivänä tunnetaan) on sitä varten. SILLON suunnitellaan yhteinen illallinen ja mies mahdollisesti tuo naiselleen kukkia ja nainen pukee ne seksikkäät alusvaatteet mekkonsa alle ja illalla tietysti kuuluu harrastaa seksiä chatobriäänien hölskyessä mahassa chardonneylitkussa. Ei se mitään jos sacherkakku yrittää kiivetä kurkun kautta katsomaan mitä on tapahtumassa, Valentine´s day on romantiikkaa (panemista) varten. Ainakin jenkkilässä. Ehkä joskus myös Suomessa.

Joo, mutta naistenpäivä on erikseen. Eli naisten oikeuksia ja tasa-arvoa pitäis edistää ja niihin kiinnittää huomiota. Niin. Pitäiskö sitten olla myös lastenpäivä? Aika moni lapsi joutuu maailmalla elämään puutteessa, suoranaisessa nälänhädässä, ilman koulutusta, ilman lukutaitoa. Entä sotapäivä? Monessa maassa soditaan ja viattomat joutuu kärsimään eniten. Kiinnittäiskö oma sotapäivä huomion maailman sotiin? Yritettäiskö niitä sitten lopettaa? Eläintenpäivä taitaakin jo olla. En kuitenkaan muista että silloin puhuttaisiin eläimiin kohdistuvasta julmuudesta, joista saamme lukea pieninä välähdyksiä silloin tällöin iltapäivälehdistä. Ei. Eläintenpäivänä mietitään mitä herkkua meidän Murre ja Misse saa tänään syödäkseen.

Ja nyt ollaan siis menossa pahasti metsään kun kysellään mitä nainen haluaisi saada naistenpäivänä. Ja leuhkitaan huomenna kahvihuoneessa kun yhden mies toi kukkia ja toisen suklaata. Ja on se ihanaa kun mies muistaa naistenpäivänä. MÄ haluisin naistenpäivänä että kaikilla naisilla ja tytöillä olis mahdollisuus käydä koulua. Että kaikilla naisilla olis riittävästi ruokaa omiin ja perheen tarpeisiin. Että nainen saisi liikkua ulkona oman mielensä mukaan, eikä olisi pakotettu kyhjöttämään hellan vieressä koko päivää. Että nainen sais itse päättää kenen kanssa avioituu ja että avioliitto solmittaisiin vähintään 18 vuoden iässä. Kaikenlaista muutakin haluaisin, mut riittäköön tää tällä kertaa.

p.s. Olen saanut kukkia naistenpääivänä. Tämä ei siis ole katkeran naisen tilitystä :D
p.s. 2 Aiheesta: Kävelin tänään jäällä pitkän lenkin, mut vaatteita oli liian vähän. Olen vähentänyt herkkuja edelleen ja lisännyt kasviksia.

Motivaatio!

Motivaatio on pahasti hukassa :( Olen monesti laihduttanut useita kiloja, mutta aloittamisen kypsyttely on aina vienyt jonkin verran aikaa. Nyt kävi käsky ja tavoiteon asetettu, mutta motivaatiota ei löydy. Jokohan sitä näin vanhempana pitäis opetella olemaan kapinoimatta auktoriteetteja vastaan :D

Olen kuitenkin lisännyt kasviksia ruokavaliooni ja alkanut tehdä pieniä kävelylenkkejä päivittäin, eli millään radikaalilla rytinällä en ole (motivoitunut) lähtenyt liikkeelle. Mutta pienin muutoksin tässä kai tulisikin edetä. Jännittää vaan että onko pienet muutokset kuitenkaan riittäviä saavuttamaan tavoitetta. Tarvittaessa tietysti pystyn pudottamaan vaikka kuukaudessa vaaditut 6 kiloa, mut se ei kylläkään ole kovin kivaa.

 Kaipa sitä on otettava päivä kerrallaan ja katsottava mitä tapahtuu. Onhan tässä säätämisen varaa kuitenkin jos alkaa pahalta / hyvältä näyttää. Pienin askelin siis!