Juhuuuuuuuu!!!!

Kävin ravitsemusterapeutilla ja paino oli siellä 124,5kg. Aamulla kotona vaaka näytti 124,2kg. Jännitti ihan kauheesti mennä vaa´alle siellä vastaanotolla, mut onneks olin saanut tarvittavat kilot pois.

Ravitsemusterapeutti kyllä mutisi et vähän nafti on ja hilkulla, ja ihmetteli myös voiko kirjoittaa kirurgille et oon motivoitunut kun vasta pääsiäisen jälkeen aloin laihduttaa. Kysyi myös mikä mua motivoi pitämään ruokavaliota sen jälkeen kun leikkaus on tehty. Mä menin ihan äimäks ja totesin että laihtuminen antaa lisämotivaatiota ja tällä hetkellä motivaation tuo jo pelkkä leikkauksen ajatteleminen. Se ei näyttänyt oikein vakuuttuneelta,

mut sit kun juteltiin eteenpäin niin se siitä lämpeni. Muistelen et viimeks oli vähän sama homma. Ensin se oli kovin kyyninen ja epäilevä, mut lämpeni ja muuttui mukavaks loppua kohden. Hiukan pisti vituttamaan kun alkoi napista vaaleasta leivästä, jota olin viikonlopun aikana syönyt. Sanoin että oon jättäny muut herkut minimiin ja vehnäleipä on sallittu viikonloppuina. Kyllä se sit hyväksyi sen kun huomasi et viikolla pistelen kuitenkin ruispuikulaa. Kyllähän elämästä nyt JOTAIN saa nauttia. Ärsytti jossain määrin se puolet mua nuorempi, eikä ikinä paino-ongelmia, siinä saarnaamassa. Mut mä käyttäydyin kauniisti ja se lupas kirjottaa lähetteen kirurgille.
Nyt on sit kesä vastassa ja aika kirurgille voi tulla vasta joskus kesän jälkeen. Silloin siis haastattelu ja tähystys ja sit odotellaan itse leikkausaikaa. Painon pitäis edelleen pudota tasasesti. ENE dieetti, ennen leikkausta, kuulostaa ihan kauheen vaikeelta, mut kyllähän mä seison vaikka päälläni neljä viikkoa et pääsen leikkaukseen ja et se onnistuu.

Piinaavaa jännitystä!

Aamulla kävin vaa´alla ja se näytti yöpaita päällä, rakko tyhjänä 125kg tasan. Huomenna pitäis näyttää saman verran vaatteet päällä... Eilisen päivän söin ja join vain nutriletteja ja allevoja, tänään vastaava päivä. Ja vielä keskiviikkonakin. Mitä sit jos paino ei oo 125?!???

Kyllä taas vi****aa

Candice Huffine on riisunut kaiken espanjalaisen muotilehden kanteen. Hehkutetaan naisen kauneutta, kaunis hän onkin, ja sitä että viimein aletaan huomata isommat naiset. Candice on mun mittapuun mukaan normaalikokoinen. Ei XL. Normaali. Ja just sopiva.

http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2148010/Candice-Huffine-nude-S-Moda-cover-Plus-size-model-bares-Spanish-magazine.html

Tässä linkki kyseisen lehden etusivun kuvaan.

Mun mielestä voitais jo alkaa puhua (idoliani Tyra Banksia kopioiden) normalsize malleista, eikä plussize malleista. Eikös ne tällä hetkellä "normaalikokoiset" mallit vois olla vaikka skinnysize malleja? Tai skeletonsize mallit... Taas täytyy vain ihmetellä miten naisen kehonkuva on vääristynyt, tai oikeastaan ihanne on vääristynyt. Voi kun olisin elänyt barokin aikaan. Oisin ollut kuumaa kamaa :D

Loppukiri

Ensi viikolla on ravitsemusterapeutin vastaanotto ja silloin pitäis olla se 5% painosta pois. Vaaka näytti aamulla 125,9kg, eli loppuun asti saan painaa sata lasissa :)

Ajattelin sunnuntaina alottaa pussikuurin, jotta varmistan et paino on takuulla laskenut tarpeeks. Tarkkailen tilannetta kuitenkin ja jos hyvältä näyttää jatkan niin kuin tähänkin asti.
Salilla kävin viime viikolla kaks kertaa ja perjantaina polvi oli jo kunnossa. Kävin sitä näyttämässä lääkärille, joka otti nestettä polvesta pois ja paraneminen alkoikin sitten nopeasti. Perjantaina poljin kuin hurmoksessa, oli niin ihanaa kun mistään ei sattunut :D Tänään oli aika lailla normaali salikäynti. Olen nostanut painoja kaikissa muissa paitsi pystypunnerruksessa, rintalihaksissa ja dipissä. Teen kolme sarjaa ja pyrin pyöräilemään vähintään 5km. Tänään tietysti meni alle sen kun eilen kävin pyöräilemässä ihan muuten vaan. Yritän pitää treenin kivana ja jos ei ihan joka asia huvita niin ehkä sit seuraavalla kerralla huvittaa. Tänään ei siis huvittanut pyöräillä jälkilämmittelyjä, poljin alkulämmittelyksi 4,5km.

Mulle on yks kaks itse leikkauksesta tullut motivaatio laihduttamiseen. En tiedä onko tää "nälkä kasvaa syödessä" syndrooma vai mikä, mutta kun vaan ajattelen et leikkaus on edessä niin tsemppi nousee kuin itsestään. Onhan se aina parempi mitä enemmän saa painoa pois jo ennen leikkausta, sitä mukavampi on sit leikkauksen jälkeen.

Lueskelin joku aika sitten lihavuusleikkauksen läpikäyneiden blogeja ja jossakin niissä sanottiin että laihduttaa nyt viimeisen kerran. Se on myös mulle tosi iso motivaattori; ajatus siitä et teen tän nyt viimeisen kerran. Haluan tehdä tän hyvin ja haluan saada tuloksia. Nyt olen alkanut haaveilla myös "mitä jos" -haaveita. Mitä jos paino putoaakin niin ja niin paljon, Mitä jos ensi vuonna ostais uudet uikkarit, Mitä jos nahka alkaa roikkua jne.

 No, toi viiminen ei oo haave, mut on sekin käyny mielessä :P Pitää kysyä ravitsemusterapeutilta kuinka isoista kilomääristä on kyse. Olisiko mun mahdollista päästä normaalipainoon? Kannattaako se ottaa tavoitteeksi? Kyseessä olis silloin yli 50 kilon pudotus. Vai pitäiskö tavoitteen olla maltillisempi?

Kesällä todennäköisesti otan hiukan löysemmin (tässä se vaara piilee!) ja myös päivitän blogia  harvakseltaan. Painon pyrin kirjaamaan muistiin joka viikko. Katsotaan nyt miten ehdin kaikelta uimiselta ja auringonpalvonnalta :)

No, ehkäpä tämä tästä!

Tänä aamuna vaaka näytti 127,2kg. Nyt on reilu kaksi kiloa pudotettavana ja reilu kaks viikkoa aikaa. Ajattelin joka tapauksessa muutaman viimeisen päivän olla pussikuurilla, jotta VARMASTI saavutan tavoitteen.

Tänään en mennyt salille, polvesta punktoitiin nestettä ja sain siihen myös kortisonia. Huomenna ajatuksena mennä. Pitää tutkailla miltä polvi tuntuu. Salille suorastaan jo ikävä!

Kiristyy kiristyy...

Kävin eilen vaa´alla, paino 128,7kg. Enää on kolme viikkoa aikaa pudottaa neljä kiloa

Tein ruokapäiväkirjan viisi päivää valmiiksi, koska ajattelin et viimeisellä viikolla mun täytyy kenties ottaa tosi tiukasti, ehkä jopa ene-pusseilla. Mähän AION pudottaa vaadittavat 5% toukokuun loppuun mennessä. Eilen teki kyllä jo mieli laittaa sähköpostia ravitsemusterapeutille ja kysyä kuinka ehdoton toi 5% on :D Mietin lähinnä sitä et mut on punnittu vaatteet päällä sairaalassa, mut kotona punnitsen aina tyhjin vatsoin ja yöpaitasillaan, eli mun 125kg on eri kuin heidän 125kg.

Eilen kävin taas salilla ja tein kolme sarjaa. Alkuun poljin aika vauhdikkaat kilometrit, mut loppuun vaan fiilistelin vartin verran ja se oli ihanaa. Viikonloppuna oli tarkoitus käydä pyöräilemässä tai kävelemässä, mut se jäi kun oli niin tuulista ja sateista. Ainahan sitä syitä löytää...

Vappukin meni

Olin poissa kotoa maanantaina, mut kävin vaa´alla tänään. Painan 128,9-129,7kg .... Vaaka siis näytti kaikkea tolta väliltä. Laitan viralliseksi tulokseksi 129,7kg.

Vappu meni mun kohdalla oikein hyvin. En tykkää kovinkaan paljon simasta, join sitä lasillisen jo viime viikolla ja se riitti. Tippaleivät ei myöskään oo koskaan kuuluneet mun suosikkeihin. Ainoo vappuherkku, joka mulle maistuu on munkit, mut kun niitä ei osta niin ei tule syötyäkään :D Vappu oli siis mulle aika lailla normiviikonloppu, paitsi että se kesti vähän pidempään. Niin joo, mun vappu oli myös alkoholiton.

Perjantaina kävin salilla, lauantain löhöilin, sunnuntaina haravoin niin et kädet huusi hoosiannaa olkapäistä sormenpäihin, maanantaina haravoin vielä hiukan, ja tiistaina kävin pitkällä kävelylenkillä ja siivosin liki 2 tuntia. Tänään, jos ehdin, ois tarkotus mennä salille. Jos en ehdi, niin huomenna sitten!

Koko ajan on vähän kusi sukassa -olo. Mahdanko saada tarpeeksi painoa pois toukokuun loppuun mennessä. Nyt pitäisi saada 5 kiloa pois, ja mieluummin vähän enemmänkin, koska mut punnitaan vaatteet päällä ja kotona otan painon yöpaidassa. Eli sairaalan vaaka näyttää enemmän kuin kotona. Kilo / viikko on muutenkin aika vauhdikasta meininkiä, mut olen jaksanut olla syömättä herkkuja, koska tämä on väliaikaista ja toukokuun lopussa saa hiukan höllätä. Jännittää.....