Voihan fisu!

Jokunen aika sitten yritin syödä loimulohta erittäin ikävin seurauksin. Tänään söin tonnikalaa, lähes yhtä kurjalla lopputuloksella. Kalan syömisen jälkeen oli epämukavan täysi olo vaikka söin mielestäni sopivasti ja lopetin oikeaan aikaan. Mulla oli paha olo puoltoista tuntia ja sitten kävin oksentamassa. Samalla tavalla kuin loimulohen jälkeen vointi ei tullutkaan paremmaksi, vaan pahoinvointi jatkui. Yleensä oksentaminen tuo välittömän helpotuksen. Pahoinvointi siis jäi, mutta se hiipui hiljalleen tunnin aikana kun lepäilin sohvalla. Mielenkiintoista nyt seurata et onko nää oireet tosiaan kalasta vai mistä. Olen oppinut syömään kalaa vasta aikuisena ja todella pidän esim. uunilohesta. Ikävää  jos kroppa sanoo että kalaa ei syödä. En mä tähän vielä kokeiluja lopettanut kylläkään.

Kana ei tuota vaikeuksia, eikä lihakaan. Kananmunaakin olen syönyt hiukan. Toistaiseksi ja edelleen maitotuotteet sopii mulle parhaiten, samoin pähkinät. Lihastakin tulee helposti dumping.

Kuusi viikkoa leikkauksesta

Ja kaikki hyvin! Kävin viime viikolla salilla kolme kertaa ja siellä alkaa olo olla ihan ihmismäinen. Painoja en oo pystynyt nostamaan, ihan yhtä raskaalta tuntuu kuin ENEn aikanakin, mut eiköhän se siitä pikkuhiljaa. Salilla on ihana käydä ja ainakin kestävyyskunto mulla on noussut, lihaskunto on edelleen aika surkea. Laihtumisen myötä oon myös huomannu, et ennen kaikki paikat oli kiinteetä (läski kiristi ihon kireelle) mut nyt joka paikka löllyy. Esim. vatsaa oon aina pitäny jännittyneenä kun oon kävellyt, eikä se ole liikkunut mihinkään. Nyt kun teen saman niin löllykkä vaan tutisee kun liikun. Sama vaiva reisissä, käsissä.....

Onko sitä laihtumisen myötä tullut niin pikkumaiseksi et noikin asiat tulee huomattua. En mä ennen huomannu jos jossakin löllyi tai tutisi. Tai ehkä en sillon vaan kattonu niin kriittisellä silmällä. Musta tuntuu et iso osa tästä liittyy siihen et kroppaansa tutustuu ikään kuin uudestaan kun se kerran jatkuvasti muuttuu. Jotenkin sitä on sisäänpäin kääntynyt, pohtii syntyjä syviä ja ihmettelee kehoaan, mitä se pystyy tekemään ja mitä ei. Ja miltä se nyt näyttää ja miltä näytti ennen. Mahdanko haluta joskus tissileikkaukseen tai allileikkaukseen, aiemmin olin vain tyytyväinen siihen et maharoikko kuuluu tähän leikkaukseen mukaan. No, kävi miten kävi niin tyytyväinen olen joka tapauksessa!

Eilen kävin pitkästä aikaa uimahallissa ja vesijuoksin ekaa kertaa.

Se oli ihanaa! Paljon kivempaa kuin uiminen. Koska asento on juoksussa pystympi kuin uidessa niin mulla ei tullu niskat kipeeksi. Hartiat tosin kipeyty kun olin aikani pulikoinut, mut onneks siinä uimahallissa on hierovat suihkut niin jumitukset jäi sinne. Vesijuoksemaan pitää päästä uudestaan!

Syömisessä oon ottanu hiukan iisimmin. Jos on jotain ruokaa tarjolla, syön sitä toki vähän, mut muuten oon elänyt pehmeillä ruuilla ja nesteillä. Olo on ollu parempi, eikä oo niin helposti tullut dumppareita. Nyt menee siis jogurttia, rahkaa, smoothieita (piimään) ja jonkun verran leipää. Tavallista kotiruokaa syön, no maistelen, kyllä myöskin. Viikonloppuna olin elokuvissa ja meni n. 2 dl popcornia, 2 dl pepsimaxia ja muutama irtokarkki kahden tunnin aikana. Elokuvanautinto mässyineen on siis tallella!

Mietteitä ja ongelmia

Mä en oo edelleenkään asettanu ittelleni kilotavotteita, paitsi että alle sadan ois kiva painaa. Siihen on vielä 6 kiloa ja uskon että sinne kyllä pääsen. Jos paino sen jälkeen putoaa niin ok. Tiedän että toistan itseäni, mut huomaan et oon aika lailla rennnompi tän asian kanssa kuin moni muu, jotka harmittelee jumiensa kanssa. Tai sitten sitä ettei paino putoa nopeammin, vaikka kuukaudessa onkin mennyt yli viisi kiloa. Mä vaan nautin kun käyn vaa´alla ja se näyttää koko ajan vähemmän. Ja olo on kevyempi ja liikkuminen kevyempää ja tänään salilla tuntui melkein samalta kuin ennen leikkausta. Jos mulla siis on olo koko ajan hyvä (dumppareita ei lasketa) niin mikäs kiire tässä on. Sitäpaitsi kilo viikossa on aika huikee tahti! Toivottavasti osaan suhtautua samoin sitten kun mullekin tulee jumi. Mut toisaalta satanen on jo niin lähellä et tääkin tuntuu voitolta. Ja hyvä olo on kaiketi pääasia!

Mulla on miellyttävä ongelma. Kaikki mun paidat on käyneet isoiksi. Yhdet rintsikat jo ostin uudet, mut en niitäkään raski enempää ostaa kun suureks jäävät kuitenkin pian. Kaikki mun paidat liehuu mun päällä, mut oon nyt toistaseks niiden kanssa koittanu pärjätä. Vähän kyllä tuntuu siltä et pian menen hankkimaan itselleni jonkun kivan paidan ja pidän sitä sit viikosta toiseen :D

On mulla epämiellyttäväkin ongelma. Mun silmänaluset on järjettömän mustat. Ainahan mulla on ollu tummat silmänaluset, mut nyt ne on kunnolla mustat ja koko silmän alla. Meikillä ne kaiketi sais piiloon, mut enpä mä jaksa joka päivä vaivautua. Mielenkiintoista et laihtuminen voi vaikuttaa näinkin!

Mitäs mä olen tänään syönyt.... Aamulla meni lasi maitoa ja yks (itsetehty) pikkuleipä. Sit join lasillisen piimää, jossa oli mehukeittoa joukossa. Kun tulin salilta söin riisifrutin ja siitä tunnin päästä pirkka marjarahkan. Vettä join salilla vajaa puol litraa ja nyt mulla on muki, josta on menny parisen desiä. Aika säälittävät syömiset siis, mutta kun ei tunnu menevän. Eilen söin puolikkaan jauhelihapihviä ja muutaman ranskalaisen. Taisin syödä liian nopeesti, tai sit ne ei vaan sopinu mulle, sillä ystävämme dumping muistutti olemassaolostaan ja n. puolen tunnin kuluttua kävinkin sit oksentamassa. Se on kyllä ihanaa kun olo helpottuu välittömästi kun on oksentanut. Olen edelleen huolissani proteiinin saannista, sitä ei tuu tarpeeks.

Kilo viikossa!

Leikkauksesta viisi viikkoa ja paino pudonnut viisi kiloa. Tajusin tässä et kohta napsahtaa 30 kilon raja puhki. Se innostaa, mut myös vähän jännittää!

Nyt yritän keskittyä enemmän juomiseen. Oon jo pidemmän aikaa juonut liian vähän ja eilen oli aikamoinen päänsärky, johon otin buranan. Mietin et aamupalalla ei varmaan oo niin kauheeta kiirettä, josko vaikka joisi sen sijaan. Niinpä nyt aamulääkkeiden kanssa lipittelin vettä ja parasta aikaa hörpin options kaakaota.

Paino on siis pudonnut ihan kivasti, mutta iho mulla on rutikuiva. Kädet näyttää ihan vanhuksen käsiltä, mulla on kämmenselät sellasta ohutta, kuivaa paperi-ihoa. Taidan saada rasvaa liian vähän, koska en juurikaan syö leipäää, enkä saa rasvaa myöskään salaatinkastikkeissa. Pähkinöitä syön silloin tällöin, mutta niitäkin satunnaisesti. Taidan nostaa pähkinäpussin pöydälle, niin tulee napattua niitä enemmän. Lisäks ajattelin lorauttaa rypsiöljyä jonkun ruuan joukkoon. Miltähän rypsiöljy maistuu rahkan joukossa...?

Eilinen salikäynti tuntui aika hyvältä. Sain ennen lähtöä syötyä kokonaisen banaanin ja join lasin maitoa. Salilla jaksoin aika hyvin, vaikka oonkin ihan suosiolla vähentänyt painoja oikeastaan kaikista laitteista. Nyt kyllä tekee mieli jo käydä useammin salilla ja saada edistystä, mut eipä tässä mikään kiire ole. Pääasia et salilla tulee käytyä. Proteiinin saannista täytyy myös pitää huoli. Lihakset surkastuu salikäynneistä huolimatta, jos en saa tarpeeks proteiinia! On vaan aikamoinen haaste juoda riittävästi ja turvata riittävä proteiininsaanti...

Huomenna neljä viikkoa leikkauksesta

Ja olo on mainio. Dumpingia tulee edelleen aika helposti, varsinkin jos syö uutta ruokaa ja liian nopeasti. Nestemäisiä pystyy juomaan huomattavasti helpommin kuin kiinteitä. Viikonloppuna esim. söin lasagnea ja kaks rkl oli ihan liikaa. Mahaan tais mahtua kolme haarukallista. Sit taas piimää menee aika helposti jopa 2,5dl kun siemailee rauhallisesti. Musta tuntuu et dumpingia aiheuttaa mulla ennemminkin rasva kuin sokeri, tosin kovin sokerisia ruokia en oo edes syönyt. Tai no, ainakaan irtokarkit tuntui menevän ihan kivasti.
Tänään ajattelin harrastaa jotain fyysistä aktiviteettia taas. En oo vielä päättänyt meenkö kävelylle vai salille. Mahassa on edelleen mustelmia jäljellä ja se on osin tunnoton. Aina välillä nippaa hiukan sieltä täältä, mut vaikkapa tässä istuessa tuntuu normaalilta, joskin kevyemmältä :) Koskahan niitä vatsalihaksia saikaan ruveta taas treenaamaan...

Leikkauksesta siis neljä viikkoa ja paino pudonnut neljä kiloa. Tätä tahtia oon aika lähellä satasta jouluna. Oispa kiva aloittaa uusi vuosi kaksnumeroisella vaakalukemalla!

Ensimmäinen salikäynti leikkauksen jälkeen

Tänään siis piipahdin salilla ekan kerran leikkauksen jälkeen. Pyörä oli tietysti varattu, joten ajelin menemään crosstrainerilla 5minsaa nelostasolla. Sit tein 3x15 ylätaljalla, ojentajat 3x10, penkkipunnerruksen 3x10, lähentäjät ja loitontajat 3x15 ja menin kävelemään 5 minuutiks, n. puol kilsaa. Sen jälkeen poljin vielä 5min ja 1.57km. Huippas aika lahjakkaasti vaikka otin tosi tosi varovasti. Nyt on kyllä hyvä olo. Palkitsin itseni vaniljaeskimopuikolla, jota en jaksanut syödä kokonaan :D

Loimulohiöverit ja pyöräilyä

Kävin vanhempainillassa pyörällä. Etukäteen jännitti tuleeko paha olo ja miten muuten jaksan kun kropassa ei juurikaan kaloreita ole. Söin hiukan (niinku voisin muka syödä paljon!) ennen lähtöä ja reissu meni ihan hyvin. Tuli sellainen olo et voisin mennä salille seuraavana päivänä, mut kiltisti aion nyt odottaa, mennä vasta ens viikolla ja käydä ihan vaan kävelyllä sen sijaan. Ihana tunne oli kun jaksoin pyöräillä hyvin ja kävelylenkitkin menee jo aika vauhdikkaasti. Tuntuu voimakkaalta!

Sit vähemmän mukavaa asiaa. Aion kertoa oksutarinan taas,  et herkimmät voi lopettaa lukemisen tähän ;)
Oon tässä viime päivinä miettinyt et saanko tarpeeksi proteiinia. Hoksasin että en oo syönyt juurikaan kalaa/ lihaa tai munaa ja tänään kaupassa päätin sit pitkästä aikaa ostaa kalavalmiin loimulohifileetä paketin.

Tossa kolmisen tuntia sitten avasin paketin ja söin siitä haarukallisen. Pureskelin huolella (siinähän voi olla vaikka piikkejä) ja otin toisen haarukallisen. Kylläpä maistuu hyvältä, vaikka en juuri muuten kalasta välitä. Kolmas haarukallinen ja huolellinen pureskelu. Meniskö vielä yksi haarukallinen. Odottelin hiukan ja luin Aku Ankkaa siinä sivussa ja sit pureskelin vielä neljännen haarukallisen.  Hyvää oli ja maha tuli sopivan täyteen. Menin sohvalle pötköttelemään eikä kestänyt kauaakaan kun pahoinvointi iski. Kävin yökkimässä, mutta juuri mitään ei tullut. Vanhaan tapaan ajattelin että kerrasta olo helpottuu, mut eipä helpottanutkaan :(
Pahoinvointi jatkui ja rinnassa tuntui kuin olisi närästänyt, vaikka se ei kai GBPn jälkeen ole enää mahdollista. Totesin siis olevani liian täynnä ja odottelin vain että olo helpottuisi. Ei helpottanut. Ei muuta kuin uudestaan yökkimään. Lopulta kävin yhteensä neljä kertaa pytyllä ja viimeisellä kerralla kaikki kalat tuli ylös ja olo viimein helpotti. Yhteensä kärvistelin noin tunnin verran, ja se kyllä tuntui pitkältä ajalta se. Eli kantapään kautta tuli opittua se että UUTTA ruoka-ainetta on syytä nautiskella erityisen varovaisesti. Ihan ku en sitä jo ennen ois tajunnu, voi helvetti. No, nytpä tuli muistutus taas.

Yöksis

Mä söin eilen varovasti spagettia ja jauhelihakastiketta. Aikaa meni n. 15 minsaa ja pureskelin huolella n. 5 haarukallista. Sit alkoi tuntua siltä et riittää ja ajattelin et juon hiukan maitoa päälle. VIRHE!
Hulautin suuhuni vanhaan malliin maitoa ja nielin ekan kulauksen. Maha tuntui tosi täydeltä ja mietin että mahtaako sinne nyt enää mahtua mitään. Nielaisin uudestaan ja ajattelin että vielä on suussa hiukan maitoa, ja se pitäis niellä, mut jos nielen niin maha menee yli äyräiden. Nielaisin sit kuitenkin viimeisenkin kulauksen, ei huvittanut sylkeä sitä lavuaariin. Aloin siinä sítten korjailla lautasia pöydästä kun äkkiä arabia kutsui. Kiiruhdin vessaan ja sieltähän ne viimeiset kulaukset maitoa sitten tulivat takaisin. Olo helpotti välittömästi ja mietin itsekseni et ens kerralla kuuntelen kroppaani ja syljen suustani loput ulos kun masu sanoo TÄYNNÄ.

Se on kyllä jännä miten eri tavalla eri ruoka-aineet täyttää mahan. Tää on pelkkää opettelua siitä mikä nyt sopii ja mikä ei ja KUINKA PALJON. Kroppa antaa kyllä merkkejä, kunhan oppisin kuuntelemaan sitä.
Meillä on tänään leivottu kuivakakkua ja söin siitä palan. Nyt on masu epämiellyttävän täysi, mut onneks ei kuitenkaan okseta.

Löysä

Mulla on niin löysä olo. Tuntuu et kaikki paikat on ihan pehmeitä, toisaalta ainakin ojentaja erottuu nyt selvemmin ja näyttää isommalta kuin ennen. Mä niiiin haluisin jo salille ja näin jumpasta unta viime yönä. Maha mulla on edelleen kipee, mut on sellanen olo että voisin varovasti pyöräillä ja tehdä käsiä + jalkoja.

Vaikka luulen kyllä saavani märän rätin kasvoilleni kun ekan kerran salille menen. En jaksa varmaan mitään ja väsyn tosi helposti, mut eiköhän kunto siitä pikku hiljaa palaudu. Kävelylenkit ainakin on tuntuneet tosi ihanilta.

Viikonloppuna söin jäätelöä! Oli tummaa suklaata ja vaniljaa ja söin sitä kaks ruokalusikallista ja se maistui taivaalliselta, eikä tullu dumppareita! Tänään taas yhdestä paaholeivän viipaleesta dumppailin vartin verran. Nyt en kuitenkaan mennyt oksentamaan.
Ruokamäärät on hiukan ehkä nousseet. Menee koko purkillinen rahkaa aiemman puolikkaan purkin sijaan, juomisessa mulla on edelleen parantamisen varaa. Ja voi kauhistus paino pudonnut vain 100g.

Oikeesti mua ei haittaa pätkääkään :D Pääasia et paino on laskusuunnassa ja mulla on aina kuukautiskierto vaikuttanut painoon. Parin viikon päästä sit putookin pari kiloo kerralla :)

Leikkauksesta 16 päivää

Olo alkaa olla aika hyvä. Maha on mustelmilla edelleen ja kipeäkin se on. Helppo siis muistaa edelleen nousta kyljen kautta ylös kun masu muistuttaa.
Tänään oli koko aamupäivän vähän paha olo ja siirsin kävelylenkkiä siksi kunnes olo olisi parempi. Ei se olo sen paremmaksi tullut, joten lähdin kävelylle. Puolivälissä matkaa huomasin oikein nauttivani kun kroppa sai vähän liikettä ja hengästyin hiukan. Loppumatka meni aika nopeesti ja olo oli lähes normaali, ei kipuja missään! Pahoinvointi ei helpottanut, mut eipä se ollut esteenäkään.

Kyllä mä jo odotan että pääsisin salille. Hiukan kyllä jännittää et tuleeko se olemaan yhtä hankalaa kuin ENEn aikana, kaloreita ei nimittäin nytkään mene sen enempää kuin ENEilessä. Pitänee siis syödä jotakin ennen kuin menen salille ja mahdollisesti ottaa vaikka nutriletpussi mukaan. En oikein osannut varautua siihen et kunto menee näin matalalle leikkauksen jälkeen. Mut tiedän kyllä et se siitä palautuu sitten aikanaan.

Keskustelupalstoilla ihmiset miettii tavoitteitaan ja puhuvat painon puolittumisesta. Jos mun painoni puolittuis ni painaisin 66,5kg, mitä en oo painanu edes teininä :D Jos ENEn alusta olevasta painosta lähtis puolet pois (jolloin leikkaus katsottaisiin onnistuneeksi) niin mulla se ois 98kg. Mä olen itse ajatellut et satanenkin on ihan hyvä, ja kaikki alle sen on pelkkää plussaa. Oon ajatellut myös että 80kg ois ihan kiva joskus painaa, mut jos se ei sinne putoa niin eipä haittaa. Veikkaan et 100kg on aika lailla mun hyvän olon paino. Vaikka mistä sen tietää, aika näyttää kuinka pieneksi tässä muutun!