Tasan sata!

Huuuuh.... Tänä aamuna vaaka näytti 100,0kg. Hetken aikaa vilkkui luku 99,8, mut sit pysähtyi sataan. Taidan päästä kaksinumeroiseen lukuun ihan näinä päivinä. Jännää!

Joulua odotellessa

Ens maanantaina on joulu, enkä ole lähelläkään tietokonetta (saatikka vaakaa), joten kirjoittelenpa nyt kuulumisia. Paino oli tänä aamuna 100,8kg, eli ihan ei sataseen asti pudonnut jouluksi, mut mahdollisesti putoo joulun aikana? Jos ei niin uutena vuonna saan juhlia satasen rikkoutumista, luulisin :)

Jouluksi aion ostaa jonkin suklaarasian ja toivon että ehdin siitä muutaman maistaa, ennen kuin muu perhe tekee tuhojaan. Se onkin varmaan ainoa suklaakosketus mulle tänä jouluna, sillä olen kaikille sanonut että mulle on turha suklaata ostaa. Tässä yhtenä päivänä tosin kokeilin sellasta ohjetta, johon tulee lehtitaikinaa ja kokonainen pätkis kääritään sisälle. Söin puolikkaan ja riitti, oli ne aika ällön makeita :P

Jouluna aion myös syödä kinkkua ja rosollia ja lanttulaatikkoa, ne on ne ruuat, jotka tekee mun joulun. Saas nyt kattoa paljonko noita uppoaa, tuskin paljon mitään, mut ainakin pääsen maistelemaan!
Jouluna aion pukeutua uuteen paitaani, jonka ostin parisen viikkoa sitten kun kaikki kaapissa olevat paidat lepattaa päällä. Uusi paita on kokoa 52, kun suurimmat kaapista löytyvät on 56.

Ja sitten aion nauttia sukulaisista ja omista lapsistani ja ukkokullasta ja jutustella ja tehdä kävelyjä lumisessa maisemassa. Yks parhaista hetkistä on se kun aletaan avata paketteja. Mä jään aina tuijottelemaan mitä muiden paketeista tulee, ennen kuin alan aukoa omiani. Varsinkin nuorempi lapsista on varmaan aika tohkeissaan!

Hyvää joulua!

Heipä hei kylkikaari!

Sunnuntaina herätessäni jäin sänkyyn makoilemaan ja venyttelemään ja nautiskelemaan hyvästä olosta kun äkkiä käsi koski johonkin kyhmyyn kyljessä. Aloin sitä sitten ihmetellä ja puristella ja tajusin että kylkikaarihan se siinä tuntuu ihon (ja läskien) alla. Jäin siihen hetkeks ihmettelemään ja silittelemään kylkeäni ja sit nousin aika hyvällä tuulella sängystä :D

Tuohon muutoksiin kun on pudonnut 30 kiloa, on lisättävä vielä että salilla pehmusteet tuntuu kovilta ja joihinkin laitteisiin pääsee aika vaivattomasti nykyään. Omat pehmusteet on sen verran huvenneet et esim. lähentäjä-loitontaja -koneen tyynyt tuntuu suorastaan kovilta. Salilla menee muuten jo aika kivasti. Viimeks tein 45 paunan painoilla vatsalihaksia, ja se tuntuu olevan aika sopiva paino ainakin hetkeks. Painoja oon saanu muutenkin nostettua, eikä enää oo sellaista huimaavan heikkoa oloa kun siellä painaa. Ihana tunne!

Syömisen kanssa on edelleen opettelua. Tällä viikolla en onneks oksentanut muuta kuin sunnuntaina. Söin lämpimän voileivän, jossa oli metvurstia päällä. Joko söin liian nopeesti tai sit se metvursti oli liikaa.
Just äsken söin Korpelan broilerkuutioita ja vähän mietityttää onko ne tulossa ylös vai ei. Dumppaa siis.
Piimä ja marjakeitto on edelleen mun suosikkeja, samoin maustetut rahkat ja jogurtit. Niillä mä pääasiassa edelleen elelen. Esim. toi broilerin syöminen ei just nyt tunnu kauheen hyvältä idealta...

Vaikka paino putoo niin välillä on pelko että syön sittenkin liikaa. Hullu ajatus kun tiedän etten PYSTY syömään liikaa. Tai joo, pystyn, mut sit tulee oksennus. Ja kroppa tuntuu merkillisen pehmeältä ja löllöltä. Pää ei tahdo pysyä mukana tässä jutussa. Onneks mulla on vielä pitkä matka edessä ja aikaa opetella!

EDIT: Aijoo! Perjantaina otin ekan kerran alkoholia! Join pullollisen karpalolonkeroa ja kylläpä maistui hyvältä. Hiilihapot olin sheikannu juomasta pois ja maha ei ollu oikeastaan moksiskaan, mut päähä kyllä meni kuin häkä. Sanoisin et yks pullollinen vastas ainakin viittä pullollista. Tosin nopeesti tuli myös daunarit.

Herkkua!

Söin just äsken salaattia ekan kerran leikkauksen jälkeen ja voi elämä että se oli hyvää!

Ostin Rainbown valmiin cesarpussin (se on aika edullinen) ja käytin siitä salaatin, krutongit ja juuston. Kastikkeeksi felixin perinteinen.

Vatsa oli hiukan ihmeissään et mitä sinne tipahteli, mut hiljeni ja tyytyi kohtaloonsa kuitenkin. Nyt tätä kirjoittaessa oli pakko hakea toinen satsi salaattia :D

Salilla tein vatsoja tänään 45 paunalla ja hyvältä tuntui!

- 30 kiloa! ...ja paleltaa

Tänä aamuna se sitten tapahtui! Meni -30 kiloa rikki :D

Mietiskelin tossa et mitä muutoksia oon tapahtunut tai mikä on eri tavalla nyt kun läskiä on 30 kiloa vähemmän. Mieleen tuli aika paljon kaikenlaista:
-maha on huomattavasti pienentynyt, samoin jenkkakahvat
-olo on ihanan kevyt
-jaksan kulkea ylämäet paremmin
-jaksan ylipäätään kävellä enemmän ja hengästymättä
-pystyn nostamaan ja laskemaan tavaroita lattialle/lattialta ilman että tuntuu että pää poksahtaa veren pakkautuessa
-kengännauhatkin menee helpommin kiinni
-uusi lempiasentoni on istua jalka toisen päällä (se kuulema aiheuttaa suonikohjuja, mutta on vaan jotenkin niin kotoisen ja turvallisen tuntuinen asento!)
-vaatteet alkaa käydä suuriksi, varsinkin paidat, mutta myös housuissa on löysyyttä
-fleecepusakka, joka aiemmin kinnas päällä, on nyt väljä
-mieliala pysyy pidempään ja useammin plussan puolella. Ihan kuin olisi jokin ihana salaisuus, joka tulee mieleen monta kertaa päivässä ja saa hymyilemään. Ja tieto siitä että tästä mennään vielä alaskinpäin!
-palelen nykyisin lähes koko ajan. Vakiovarusteet on villasukat ja villatakki.

Tavallaan toi palelu on ihan kiva (tai ainakin ok) juttu, koska aiemmin hikoilin tosi helposti. Pää ja kasvot oli märkänä, enkä voinut pitää talvellakaan villapaitaa kuin ulkona kovilla pakkasilla. Vaikka nyt paleltaa niin vaatteilla ja filteillä saan olon mukavaksi ja ulkona tulee sen verran liikuttua ettei vilu pääse liki. Eilen katselin telkkua päälläni farkut (joo ne mahtuu nyt päälle) t-paita, villatakki ja villasukat. Palelin silti, joten kiskoin päälleni vielä meidän varatäkin. Makoilin täkin alla ainakin puoli tuntia, mutta silti sormet oli ihan kylmät. Kuuma juoma yleensä helpottaa tilannetta kun mikään muu ei auta. Niin juu ja öisin on yöpaita ja villasukat ihan must, muuten ei nukkumisesta tule mitään kun meinaa jäätyä!
Mutta en valita! Toisetkin 30 kiloa saa lähteä pois ;)

Voihan vatsa

Oli sitten vatsa taas vähän kovalla ja jouduin punnertamaan. Lihakset on nyt kipeenä ja perse ruvella, mut kaipa tää tästä taas helpottaa. Activiaa oon syönyt, mut joinakin päivinä jää väliin ja heti sen kyllä huomaa. Juomista pitäis lisätä, mut jotenkin se vaan jää kun vatsa ei vedä. Opettelua siis edelleen.

7 viikkoa leikkauksesta ja vatsalihakset

Kävin tänään salilla ja tein ekaa kertaa leikkauksen jälkeen vatsalihaksia. Tosin painot oli huikeet 20 paunaa, eli n. 10 kiloa, mut suu leveässä hymyssä niitä tein. Hyvältä tuntui ja silti selvästi tuntui myös rasitus lihaksissa. Voin varmaan ottaa vatsalihakset nyt mukaan ohjelmaan. Muutenkin oli oikein ihana salikäynti, tuntui kuin ei olisi leikkauksessa ollutkaan.

Tässä kun paino on pudonnut pian 30 kiloa niin huomaan että iho tosiaan alkaa roikkua. Vaikka koitan saada lihasta läskin tilalle niin käsivarret ja reidet näyttää aika surullisilta. Ja merkillisintä on et se vähän häiritsee. Lisääkö laihtuminen turhamaisuutta?!

Olo tuntuu hyvältä, pahoinvointia on entistä vähemmän. Vatsalaukku on kaiketi hiukan venynyt ja olen myös ehkä oppinut syömään hitaammin ja pieniä annoksia. Dumping on kyllä niin ikävä ettei sitä ehdoin tahdoin kyllä ottaisi. Olo on kevyt ja mahareppu on selvästi pienentynyt, mutta peilistä katselee edelleen kauhea läski. Ehkä pää jossain vaiheessa seuraa mukana tässäkin asiassa.

Tänään huomattiin myös miehen kanssa et saadaan jo mennä hissiin samaan aikaan, meidän hississä on painoraja 240kg. Ukolla on elopainoa myöskin sen verran et tän projektin alussa 240 kg tosiaan paukkui yhteispainossa rikki ihan helposti. Tänään meillä oli kauppakassitkin mukana, eikä painoraja tullut vastaan. Aika huikeeta :D

Taas vierähti viikko!

Ja paino putos 400g. En käyny salilla viime viikolla kuin kerran. Mulla oli myös yks päivä, jolloin voin tosi huonosti ja olin väsynyt. En tiedä torppasko elimistö jonkun flunssan vai olinko syönyt ja juonut liian vähän. Juomista lisäämällä olo nimittäin helpottui. Keskityn edelleen proteiineihin, eli syön jogurttia, rahkaa, piimää ja mm. tänään maitoon keitettyä riisipuuroa. On päiviä, jolloin on jo ihan normaali olo, ikään kuin ei olis koskaan leikkauksessa ollutkaan, nyt menee esim. vettä jopa neljä kulausta kerralla :D Lihaa / kalaa en juurikaan oo yrittäny saada alas, koska ilman niitäkin pärjää. Olo on hyvä, mut salilla tuntuu edelleen tosi raskaalta.