Kävin tänään salilla ja tein ekaa kertaa leikkauksen jälkeen vatsalihaksia. Tosin painot oli huikeet 20 paunaa, eli n. 10 kiloa, mut suu leveässä hymyssä niitä tein. Hyvältä tuntui ja silti selvästi tuntui myös rasitus lihaksissa. Voin varmaan ottaa vatsalihakset nyt mukaan ohjelmaan. Muutenkin oli oikein ihana salikäynti, tuntui kuin ei olisi leikkauksessa ollutkaan.
Tässä kun paino on pudonnut pian 30 kiloa niin huomaan että iho tosiaan alkaa roikkua. Vaikka koitan saada lihasta läskin tilalle niin käsivarret ja reidet näyttää aika surullisilta. Ja merkillisintä on et se vähän häiritsee. Lisääkö laihtuminen turhamaisuutta?!
Olo tuntuu hyvältä, pahoinvointia on entistä vähemmän. Vatsalaukku on kaiketi hiukan venynyt ja olen myös ehkä oppinut syömään hitaammin ja pieniä annoksia. Dumping on kyllä niin ikävä ettei sitä ehdoin tahdoin kyllä ottaisi. Olo on kevyt ja mahareppu on selvästi pienentynyt, mutta peilistä katselee edelleen kauhea läski. Ehkä pää jossain vaiheessa seuraa mukana tässäkin asiassa.
Tänään huomattiin myös miehen kanssa et saadaan jo mennä hissiin samaan aikaan, meidän hississä on painoraja 240kg. Ukolla on elopainoa myöskin sen verran et tän projektin alussa 240 kg tosiaan paukkui yhteispainossa rikki ihan helposti. Tänään meillä oli kauppakassitkin mukana, eikä painoraja tullut vastaan. Aika huikeeta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti