Voihan ravitsemusterapeutti!

Siitä asti kun kävin terpalla, on päässä pyörinyt sen sanat lähes joka suupalan aikana. Riisifrutti on vain herkutteluhetkiin, satunnaisesti, sitä ei saa syödä joka päivä. Ja sit kun syön riisifruttia niin kuulen nää sanat päässäni enkä osaa nauttia koko herkusta. MUN järki sanoo et on paljon parempi syödä riisifrutti vaikka joka päivä kuin puol litraa jätskiä tai pari suklaapatukkaa. Mutta kun se nyt luokiteltiin herkuksi niin tunnen syyllisyyttä sitä syödessäni, vaikka paino putoaa. Vittu.

Kun sitten puolustelin että kyllähän yks riisifrutti (joo joo, siinä on vaan yks i) mun kaloreihin mahtuu, niin se sanoi että ei kannata ajatella noin. Kannattaa syödä joka kerta mahdollisimman vähärasvaista ja vähäsokerista, jotta paino jatkaa putoamistaan. Ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen paino kuitenkin alkaa helposti jumittaa tai jopa nousta. Mietin et onkohan syynä se et kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta tavataan ravitsemusterapeutti...
Mä veikkaan et aika moni lihava kyllä tietää miten pitäis syödä, ei se siitä ole kiinni. Eikä selkärangasta; kuinka moni normaalipainoinen on laihduttanut elämänsä aikana useita kymmeniä kiloja, niin kuin lihavat? Kyllähän elämästä (ja ruuasta) pitää nauttia. Nauttiiko siitä kukaan jos syö rasvatonta ja sokeritonta aina vaan? Mä oon edelleen Patrik Borgin linjoilla: Parempi syödä kasvikset vaikka kermalla ja pekonilla höystettynä kuin jättää ne kokonaan syömättä. Lihavankin makutottumukset muuttuu, ei se onnistu niin et tosta vaan leikataan kaikki kiva elämästä, kyllä sen on tapahduttava pikku hiljaa terveellisyyttä lisäämällä. Mut ymmärtääkö langanlaihat (en ainakaan oo koskaan tavannut lihavaa) ravitsemusterapeutit tätä? Onko niillä minkäänlaista käsitystä lihavien syyllisyydentunteista herkkuja syödessä, hyvänolontunteesta, joka liittyy täysinäiseen masuun, mielihyväntunteesta kun suklaa sulaa suuhun jne? Jos ei oo koskaan joutunut laihduttamaan niin musta on nurinkurista että silti voi neuvoa sellaista, joka on laihduttanut useamman kerran elämässään.
Nyt en voi kuin toivoa että saan pääni taas takaisin samanlaiseen järjestykseen kuin ennen ravitsemusterapeutin käyntiä, ettei tarttis jokaista suupalaa miettiä vaan vois nauttia ja syödä normaalisti. En kuitenkaan niitä herkkuja joka päivä kaksin käsin vetele, suurimmaks osaks mun ruokavalio on ihan ok! Vittu.

Pohdintoja ja mietteitä ja kaikenlaista...

Tänään kävin taas vaa´alla ja paino oli pudonnut kuten ennenkin. MUTTA! Ensimmäistä kertaa huokaisin helpotuksesta että pudotus ei ollut sen suurempi. Nyt oon alkanut miettiä että kuka mä sit oikeastaan olen jos ja kun paino tästä vielä putoaa. Olen tosi tyytyväinen tällä hetkellä omaan olotilaani ja siihen mitä näen peilistä, mutta mitä sitten kun paino putoaa vielä lisää? Mikä musta tulee? Olenko mä sit enää mä? Kuka mä sit olen jos mä en ole mä? Mietin myös että yritänkö alitajuisesti sabotoida projektia niin ettei paino enää putoais. Missä vaiheessa mä alan syödä pelkkää suklaata? Olenko mä joskus sellaisessa vaiheessa ja mitä sit pitäis tehdä? Jos syön ns. normaalisti niin painohan putoaa. Kuinka paljon mun pää alkaa harata vastaan ja alan syödä pelkkiä herkkuja.

Lauantaina on mun herkkupäivä ja söin silloin sipsejä ja jätskiä. Mulla oli maha kipee vielä sunnuntaina illalla :( Eli ei mitään järkeä puputtaa rasvaista / sokerista, näin sanoo pää. Joku muu paikka sanoo kuitenkin että se jätski on niiiiiin hyvää, sitä ilman ei voi elää.
Jotenkin musta tuntuu että mulle isku joku kapina kun kävin ravitsemusterapeutilla. Kun se sanoi että vehnäleipää ei kannattais syödä ollenkaan ja et piilosokeria pitäis yrittää välttää niin mähän päätin siltä seisomalta ostaa Ben & Jerry´s jätskin, vaikka se pakki on mulle aivan liian suuri. Mut ihan vaan siks kun se sanoi niin ni päätin  että mähän pupellan jätskiä jos haluan. Paskaako se ravitsemusterapeutti on kiinnostunu mitä suuhuni laitan, itse itselleni siinä vaan hallaa teen :D
Luin just KG lehdestä jutun muutosvastaisuudesta ja tunnistin itseni oikein hyvin. Mulla on aina ollu joku auktoriteettivastarinta menossa ja kun joku sanoo että tee näin niin EN VARMASTI TEE. Toisaalta musta oli ihana kuulla suoraa palautetta mitä mun kannattais ruokavaliossani muuttaa ja sit kuitenkin nousee karvat pystyyn kun joku ehdottaa muutoksia. Eihän sekään ois ollu totuudenmukaista et se olis vaan kehunu kuinka hienosti kaikki on ja jatka samaan malliin. Mut sitten mulla ei olis tullu kapinaa ja uhmaa. On tää niin hankalaa :D

Ai joo! Syömisistä vois taas pitkästä aikaa mainita vaikka tän päivän ruuat. Aamulla Olo banaanijogurtti ja vettä. Päivällä hapankorppu ja viipale juustoa. Välipalaksi Olo mustikkajogurtti ja kolmen aikaa ruokana oli broileria ja pastaa, jota meni yksi pieni kauhallinen. Vettä olen lipitellyt pitkin päivää.

Tavoitteita?

Mä tässä yks päivä mietin et vois ottaa ripisien pidennyksen lahjaksi sitten kun on -40 kiloa ja tajusin että eihän siihen ole "enää kuin" 5 kiloa! Se tuntuu ihan järjettömän pieneltä määrältä. Sit mietin et oisko hyvä miettiä jotain palkintoa jos 90 kiloa menis rikki, siis et painaisin 90kg. Tajusin et mullahan taitaa olla pienen pieni tavoite tässä :D No, se ensimmäinen tavoite menikin jo rikki, eli satanen alitettu. Kaipa sitä vaan alitajuisesti itselleen asettaa lisää tavoitteita matkan varrella. Edelleenkään en verenmaku suussa  yritä tavoitteisiin päästä, vaan paino saa pudota niin kuin se itsekseen putoaa, kuten on tähän astikin tehnyt.

Mut ois tämmöset aika kivat....

Maanantai taas ja punnitus ja sali.

Paino oli taas mukavasti pudonnut. Jotenkin tuntui et se satanen junnas ja junnas, mut nyt se sit on alitettu kunnolla :) Olihan siinä satasen taittumisen kohdalla joulu ja uusivuosi ja nyt oon taas kiinni arjessa.

Viime viikolla en käynyt salilla kun olin antibioottikuurilla. Sunnuntaina oli kuuri jo loppunut, mut ajattelin et voin hyvin senkin päivän vielä lepäillä ja menin salille vasta  tänään. Soutulaite on uus ja kiva juttu! Normaalin salitreenin lisäks tein parit ylimääräiset vatsalihasliikkeet ja nyt on myös jalkaprässi ohjelmassa mukana. Lämmittelin siis soutulaitteella ja loppulämmittely kuntopyörällä.

Kun tulin kotiin kaupan kautta niin oli taas niin ihana huomata miten kauppakassi tuntui kevyeltä, eikä sattunut selkä, eikä vatsa. Ihanaa olla NORMAALI :)

Mulla on tällä viikolla ravitsemusterapeutin vastaanotto. Oon viikonlopun yli täyttänyt ruokapäiväkirjaa. Mielenkiintoista nähdä millaista noottia sieltä tulee... Ei huvittais yhtään mennä sinne, mut toisaalta mua kiinnostaa kovasti et saanko esim. tarpeeks proteiinia. Kyllähän mä tiedän et se kermatilkka oli ihan ylimääräistä ja lakritsitkin ois voinu jättää syömättä, mut mä ajattelen et tää on elämää ja näin normaalit ihmisetkin syö: Joskus jotain "kiellettyäkin". Elämään kuuluu myös se et on välillä kipee, eikä pääse salille. Sit kun on kunnossa taas niin voi mennä. Mulle on rentous niin tärkeää, ja olen huomannut et jos jonakin päivänä ei huvita, niin seuraavana voi huvittaa entistä enemmän. Kuten tän päivän salikäyntikin: IHANA.

Mulla on nyt koon 50 farkut käytössä. Viikonloppuna pidin 52 kokoisia toppahousuja, mut nehän meinas pudota jalasta. Ne on kyllä isoa mallia, ja on ollu aina väljät. Nyt suorastaan hukuin niihin :D

Oho! Mä en ensin tuntenut sua!

Olin tänään meidän terveyskeskuksessa ja eräs tuttu lääkäri tokaisi tuon. Viimeks ollaan nähty marraskuussa ja olihan mulla silloin tyystin eri kampaus, mutta kyllä teki hyvää joka tapauksessa :) Tää oli mun eka "mä en meinannu tuntea sua" -tokaisu, ja toivottavasti niitä tulee vielä monta lisää!

Tänään ei oo ollu oikein nälkä. Ostin valintatalosta jonkun kebab-pitsa-patongin ja leikkasin siitä 5cm siivun. Söin sen ja sit ajattelin hiukan jätskiä päälle, mut eipä menny kuin lusikallinen ja nyt dumppaa. Vielä on pysynyt sisällä ja toivon ettei tarttiskaan käydä tyhjentämässä, mut yks kunnon röyhy olis nyt todellakin paikallaan...

Satasen alitus on totta!

Tänä aamuna (ja parina aiempanakin aamuna) vaaka näytti 99,5kg. Oon tässä loman aikana hypänny tavallista useammin vaa´alla kun on toi satasen alitus niin kutkuttanut. Nyt se siis on virallista!

Viime aikoina paino taas pudonnut pikkasen hitaammin, mut tulihan tässä lomalla herkuteltua oikein kunnolla. Nyt kun arki alkaa niin on helpompi taas pitää rytmistä kiinni. Siis syömis-, ulkoilu-, salirytmistä. Lomalla sitä vaan jotenkin.....oli :D Menkat alkoi myös, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin ens viikolla pudotus on taas suurempi. Mutta mä olen tyytyväinen. Paino menee koko ajan alaspäin!

Meninpäs salille!

Tällä viikolla en vielä ollut käynyt salilla, mut onneks kuitenkin kävin. Mun tavoite on vähintään kerran viikossa ja pääsin siis tavoitteeseen tälläkin viikolla. Lauantaina klo 16 jälkeen salilla olikin kiva käydä, koska siellä ei ollut muita. Tein normaalin ohjelmani ja sen lisäks jalkaprässillä 90 paunalla 3x15, reiden ojentajia 55 paunalla 1x10 ja lähentäjiä samoin. Ojentajia tehdessä polvet rutisi niin järkyttävästi että en tiedä uskallanko niitä enää tehdä...
Kun sitten olin salilla tosiaan yksin niin päätin kokeilla myös soutulaitetta. En oo sitä aiemmin kokeillut, koska oon ajatellut et se ei ehkä olis selälle hyvä ja et maha olis tiellä. Nyt sit kokeilin ja sehän oli ihana kapistus! Soutelin n. 20 minsaa ja 1,5km. Otti hartioihin hiukan ja menin sit tärinäkoneeseen vielä ihan viimiseks, ja siinähän lihakset rentoutui kivasti.

Joulu meni aika lailla siten kuin olin kuvitellutkin. Mulla oli ruokalusikallinen rosollia, viipale kinkkua, hiukan etikkakurkkua, ruokalusikallinen lanttu- ja perunalaatikkoa ja nokare homejuustoa. Rosollia ei yllättäen mennyt kuin haarukallinen ja huomasin vielä joulun aikana että se dumppaa tosi helposti. Eli mun yks suosikeista täytyy jättää vähemmälle. Tai no, katotaan nyt ens jouluna taas. Laatikot meni kaikkein helpoiten, mut ne nyt onkin sosetta. Glögiä join myös ja se meni päähän kuin häkä. Samalla tavalla kuin se karpalolonkero. Haihtui kuitenkin myös nopeasti pois. Ainoa mikä hiukkasen harmittaa joulun syömingeissä on suklaa. Sitä meni yllättävän paljon ja yllättävän helposti. Ja makeuteen tottuu äärettömän nopeesti! Uuden vuoden jälkeen tuli jo sellainen olo että pitää oikeesti jättää herkut vähemmälle kun söin lähes koko purkillisen Ben & Jerry´s half baked -jätskiä! Se on kyllä ihanaa et jos makeaa tekee mieli niin pieni ruoka-annos vie sen mennessään. Eli kun maha on täynnä niin makeaa ei tee mieli. Onneks maha täyttyy edelleen aika pienestä! Tarkkana saa kuitenkin olla. Onneks ens viikolla alkaa taas arki niin tulee syömisiin ja liikkumisiinkin joku rytmi. Tätä EN mokaa.