Salilla kolmen viikon tauon jälkeen

Tänään siis viimein raapustin salille, päätin jo eilen että menen. Heti kun astuin sisään tuli ihana suihkunraikas tuttu tuoksu vastaan ja oli hetken ihan rakastunut olo :D Ajattelin et kyllä kannatti tulla, vaikka ihan vaan sen tunteen takia. Eipä se treenaaminen niin herkkua ollut, mut ei kovin pahakaan jaksoin tehdä entiseen malliin tauosta huolimatta. Nyt kun treenistä on kulunut jo useampi tunti ja kattelin sohvalla yhden elokuvan niin olo on mukavan lämmin ja raukea. Veikkaan että yöllä tulee nukuttua hyvin. Luulen et oli viisas päätös pysyä salilta pois näin kauan, koska nyt mulla ei ollu mitään pakottamisen tunnetta mennä sinne. Ja lisäks yskitti aika lailla kun liikuin. Tais olla hyvä sairastaa flunssa kunnolla alta pois.

Paino on pudonnut parisataa grammaa, mut pistän liikkumattomuuden piikkiin. Tai siis oonhan mä liikkunu, mut en oo käyny salilla ja kävely nyt vaan on aika lailla kevyempää kuin salitreeni. Eipä mua toi painokaan paljon liikuta, ihan sama jos laskee taikka ei. Yli sadan en kuitenkaan aio enää koskaan painaa. Ja haaveena olis saada 90 rikki. Jos en saa niin sit en saa, en ala verenmaku suussa sinnittelemään. En suostu siihen vieläkään :D

Viime aikoina ollu jotenkin vähän masentunut olo, johtuen yhdestä jos toisestakin asiasta. Ajattelin et salillakäynti helpottais sitäkin vaivaa. Ja kyllähän se helpottikin.  Oon hakenu töitä, mut kutsuja haastatteluihin ei oo tullu, mikä vetää mielen matalaks. Ja sit tais mielialalääke mennä vahingossa väärällä (liian pienellä) annostuksella jonkun aikaa ja kestää varmaan hetken ennen kuin olo on taas normaali vaikka nyt otankin oikean annoksen. Jotenkin on niin keskeneräinen olo. Ei oo töitä ja mietin et sit ku niitä olis ni olis ees jonkinlainen vakaus elämässä. Kroppa tuntuu vieraalta, ja vaikka se toisaalta tuntuukin ihan kivalta, niin outo se silti on. Pää ei meinaa pysyä mukana muutoksen tahdissa. Jotenkin on sellanen olo ettei vaan jaksa välittää. Toivon todella et kyse on väärästä lääkkeen annostuksesta, tai kevätväsymyksestä tai jostain, keskivaikea masennus ei ollu mitään kivaa sairastettavaa...

Pitkästä aikaa plussaa

Paino ei ollu pudonnu tällä viikolla, vaan oli tullu 100g lisää. Näin ei ookaan käynyt pitkään pitkään aikaan. En oo salilla käynyt kahteen viikkoon (vitsi et aika menee nopeesti!) enkä varmaan tälläkään viikolla mene, koska oon jossain flunssantapaisessa. Keuhkot on kipeet, kurkku karhee ja ääni kaunis basso, yskittää. Jospa sit ens viikolla taas uusin voimin. En mä tästä oo kauhistunut (kuvittelen et moni olis) kyllä se paino taas ens viikolla putoo. Tää on niin tätä kuukautiskiertoa. Oon syöny suunnilleen samoin ku tähänkin asti, mut tosiaan salikäynnit on jääneet välistä. Nyt meen takas sohvalle potemaan....

Kolme kuukautta leikkuusta -kontrolli

Käväsin tossa kirurgin juttusilla. Eniten kiinnosti verikokeiden tulokset, ja nehän oli ihan normaalit. Proteiinia saan riittävästi, kolesterolit on kohdallaan, jopa triglyseridit, jotka aina olleet koholla, olivat nyt normaalit. Samaten pitkäaikaissokeri ja paastosokeri, hemeglobiini oli 150, mut se mulla on aina ollu hyvä. Maksa-arvot ok, kilpirauhasarvot ok, B12-vitamiini ok, D-vitamiini ok, Kalium ja natrium ok. Paino oli siellä 96,2kg ja verenpaine hiukan koholla, kuten aina. Vyötärönympärys oli 114cm. Painoa on (mun vaa´alla mitattuna) lähtenyt 17 kiloa leikkauksen jälkeen ja yhteensä 38 kiloa. Eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen.
Kirurgi totes painon pudonneen ja sanoi että sehän on pudonnut hyvin. Sanoin että mulla oli tavoite päästä alle sadan ja se tavoite on nyt täytetty. Kirurgi tuumas et jos pääsisin BMI 30:een niin sit olisin enää lievästi ylipainoinen ja todettiin sit et siihen ei oo matkaa enää paljon mitään. Siihen siis mua kannusti, enkä mä nyt kyllä ajatellukaan tän enempää ruveta lipsumaan, eli elän niinku tähänkin asti ja paino näyttäis putoavan. Eiköhän se 90 kiloakin jossain kohtaa tuu vastaan :) Olo on loistava. In your face ravitsemusterppa. :P

En sit käynyt salilla!

Hei mä en menny salille koko viime viikkona! Kumma kyllä en silti potenut huonoa omatuntoa :D Kävin yhtenä iltana tunnin kävelyllä ja päivällähän  mä teen joka päivä ainakin pienen lenkin. Viikonloppuna olin vesijuoksemassa, ja se on kyllä ihanaa! Ei siis paineita, kyllä sinne salille kerkee. Huomenna en kylläkään vielä pääse, mut nyt on sellanen olo et sinne jo suorastaan kaipaa. Veikkaan et jos oisin vaan viime viikolla pakottanu itteni salille niin tällä viikolla tekis mieli entistä vähemmän.
Käveleminen tuntuu ihanalta kun paino on laskenut. On niin kevyt olo, eikä tee kuolemaa heti ensimmäisen ylämäen kohdalla. Paino tuntuu jatkavan edelleen laskuaan, mutta mä en oikein tiedä onko se kivaa vai ei. Pää sanoo että hieno juttu, mut sydän on vähän ihmeissään. Toisaalta peilistä katsoo edelleen yks läski, mut kuitenkin olo on kivan kevyt ja etureppu selvästi pienempi kuin ennen.
Tällä viikolla meen kirurgin vastaanotolle. Maltan tuskin odottaa mitä verikokeet mun voinnista kertoo.
Söin muuten viikonloppuna juustohampurilaisen. En oo tainnu liki puoleen vuoteen mitään heseruokaa syödäkään! Ensimmäinen haukku oli aivan mielettömän ihana, mut toinen oli sit vaan "jaa, tämmöstä tää oli" -makustelua. Kokonaista hampparia en pystynyt syömään, kuten en pystynyt syömään kokonaista laskiaispullaakaan. Pullaa söin hiukan liikaa, mut onneks paha olo meni aika nopeesti ohi.

Viikonloppuna taistelin taas myös vatsantoiminnan kanssa. Jätin activian väliin muutamana päivänä  ja sehän kostautui heti. Nyt sit vaan kiltisti activiaa joka aamu!

Pohdintoja

Mulla alko menkat. Ei huvita lähteä salille. Kyllä mä kerran tällä viikolla menen kun olen sen päättänyt, mut nyt ei vaan jotenkin nappaa. Kävelyllä kävin tänäänkin ja tekis mieli vielä mennä vaikka toistekin. Jotenkin nyt on sellanen olo että liikuntaa saa siivoilusta, kävelystä ja sen sellaisesta pikkuaskareesta. Uimaan tekis mieli, jos vaikka viikonloppuna meniskin vesijuoksemaan! Tiedän et salillakin tulee ihana olo sit kun sinne asti pääsee, mut kun ei nyt huvita, niin ei huvita. Parin päivän päästä tilanne on taas ihan toinen :)

Mulla on unentarvekin lisääntynyt tässä muutaman viikon aikana. En tiedä miks. Nukun 8-10 tuntia yössä ja silti sohva vetää puoleensa lähes joka päivä tunnin tirsoille. Perheessä on kyllä ollut flunssaa, ja mietin et ehkä mun flunssa onkin tänä vuonna tällainen. Kuuntelen siis kroppaani ja annan sille mitä se haluaa.

Yks päivä tässä mietin et mitä mun ruokavalioon kuuluu nykyään  ja mitä syön kun tuntuu että syön koko ajan jotain. Loppujen lopuks en mä paljon mitään syö, mut jotenkin se tuntuu paljolta kun ensin oli enellä ja sit leikkauksen jälkeen ei pystynyt syömään juuri mitään.
Mun aamu alkaa activia jogurtilla ja pikapuurolla, sekä teelusikallisella sokeria. Sit meen yleensä kävelylle ja sieltä tullessa juon aika lailla vettä. Tai jos menen salille niin syön esim. puolikkaan banaanin ja hiukan maitoa ja juon salilla aika lailla vettä. Lounaaksi on viime aikoina mennyt tomaattivuohenjuustokeittoa ja raejuustoa ja krutonkeja, jos niitä sattuu olemaan. Sit menee taas nesteitä, joko ihan vettä, mut tänään mulla on lasissa Friss sitrusta. Jossain vaiheessa otan välipalaksi ison lasin piimää ja marjakeittoa tai rahkaa tai jogurttia ja sit onkin jo päivällisaika, jolloin syön mitä milloinkin, pääasiassa perusruokaa, jota perheellekin menee. Päivällisen ja iltapalan välissä syön yleensä jotakin: Hapankorppua juustolla, jogurtin, appelsiinin, tai jotain ja iltapalaks aika usein piimää ja marjakeittoa.
Et kyllähän toi aika säälittävän vähän on kun vertaa vaikka entiseen, mut ei oo nälkä ja paino putoo!

37 kiloa

Sen verran tasan on painoa pudonnut. Ennen leikkausta 22 kiloa ja leikkauksen jälkeen 15 kiloa. Hyvä minä :)

Eilen innostuin lähtemään jäälle kävelylle ja innostuinkin vähän liikaa. Ilma oli aivan ihana, aurinko paistoi ja linnut lauloi, eikä tuullut juuri ollenkaan. Meinas ihan lämmin tulla kun aurinko lämmitti mustaa takin selkää. Kävelin sit yhteensä 2 tuntia ja olin aika puhki sen jälkeen :D Nukuin kyllä erinomaisen hyvin viime yönä!

Viikonloppuna tuli taas syötyä kaikenlaista, mut mitäpä niitä muistelemaan. Mulla on nyt hyvä olla ja syöminen on pääosin järkevää. Kyllä se elämään mahtuu että viikonloppuna ottaa vähän rennommin. On jo unohtunu terpan sanomiset!