Salilla kolmen viikon tauon jälkeen

Tänään siis viimein raapustin salille, päätin jo eilen että menen. Heti kun astuin sisään tuli ihana suihkunraikas tuttu tuoksu vastaan ja oli hetken ihan rakastunut olo :D Ajattelin et kyllä kannatti tulla, vaikka ihan vaan sen tunteen takia. Eipä se treenaaminen niin herkkua ollut, mut ei kovin pahakaan jaksoin tehdä entiseen malliin tauosta huolimatta. Nyt kun treenistä on kulunut jo useampi tunti ja kattelin sohvalla yhden elokuvan niin olo on mukavan lämmin ja raukea. Veikkaan että yöllä tulee nukuttua hyvin. Luulen et oli viisas päätös pysyä salilta pois näin kauan, koska nyt mulla ei ollu mitään pakottamisen tunnetta mennä sinne. Ja lisäks yskitti aika lailla kun liikuin. Tais olla hyvä sairastaa flunssa kunnolla alta pois.

Paino on pudonnut parisataa grammaa, mut pistän liikkumattomuuden piikkiin. Tai siis oonhan mä liikkunu, mut en oo käyny salilla ja kävely nyt vaan on aika lailla kevyempää kuin salitreeni. Eipä mua toi painokaan paljon liikuta, ihan sama jos laskee taikka ei. Yli sadan en kuitenkaan aio enää koskaan painaa. Ja haaveena olis saada 90 rikki. Jos en saa niin sit en saa, en ala verenmaku suussa sinnittelemään. En suostu siihen vieläkään :D

Viime aikoina ollu jotenkin vähän masentunut olo, johtuen yhdestä jos toisestakin asiasta. Ajattelin et salillakäynti helpottais sitäkin vaivaa. Ja kyllähän se helpottikin.  Oon hakenu töitä, mut kutsuja haastatteluihin ei oo tullu, mikä vetää mielen matalaks. Ja sit tais mielialalääke mennä vahingossa väärällä (liian pienellä) annostuksella jonkun aikaa ja kestää varmaan hetken ennen kuin olo on taas normaali vaikka nyt otankin oikean annoksen. Jotenkin on niin keskeneräinen olo. Ei oo töitä ja mietin et sit ku niitä olis ni olis ees jonkinlainen vakaus elämässä. Kroppa tuntuu vieraalta, ja vaikka se toisaalta tuntuukin ihan kivalta, niin outo se silti on. Pää ei meinaa pysyä mukana muutoksen tahdissa. Jotenkin on sellanen olo ettei vaan jaksa välittää. Toivon todella et kyse on väärästä lääkkeen annostuksesta, tai kevätväsymyksestä tai jostain, keskivaikea masennus ei ollu mitään kivaa sairastettavaa...