Öööhhh.....

Niinpä niin. Nyt se sitkeä puurtaminen sitten alkaa. Jotenkin pelottaa, että nyt painon pitäis tästä eteenpäin vaan laskea, se ei sais nousta.

Mulla kun on aina tupannut paino nousemaan, vaikka olis ollu pidempäänkin jo laskussa. Viimekskin luulin olevani selvillä vesillä, kun yli puoli vuotta pystyin noudattamaan terveellistä ruokavaliota ja paino putosi 25 kg, mut niin vaan kaikki tuli takas ja tässä sitä taas ollaan. Nyt niin ei siis sais käydä, tai en pääse leikkaukseen.
Mietin miten saisin painon putoamaan vielä hitaammin kuin se viimeksi putosi ja päätin, että herkkuja täytyy uskaltaa syödä, ne kun viimeksi lopetin käytännössä kokonaan. Niinpä tänään siis söin jätskiä ja katsotaan mihin se johtaa! Onneks aikaa toukokuun loppuun on vielä runsaasti.

Ihan hyvä jätski muuten, maistui aika kivasti puolukalta, eikä ollut liian makea.

Käynti lääkärillä ja puoltava lausunto!

Tänään kävin sitten ekan kerran lääkärillä ja juteltiin oikeastaan samat asiat kuin ravitsemusterapeutilla. Homma etenee nyt niin että toukokuun lopussa mulla on ravitsemusterapeutin vastaanotto ja siihen mennessä pitäis laihtua 5% lähtöpainosta, mikä mun tapauksessa tarkoittaa -8kg, eli paino pitäis olla toukokuun lopulla 125kg. Kun 5 %:n painonvähennys on saavutettu, ravitsemusterapeutti raportoi lääkärille, joka tekee lähetteen kirurgille. Sitten on edessä gastroskopia (jota pyysin tehtäväksi nukutuksessa) ja vielä jopa puolen vuoden odotus että leikkaukseen pääsee. Kesä-elokuussa eivät kuulema leikkauksia viime vuonna tehneet, mut tästä vuodesta ei oo vielä varmuutta. Se mikä mulle muodostuu haasteeks, on se että paino ei sais missään vaiheessa kääntyä nousuun, vaan sen pitäis mielummin laskea niin paljon kuin mahdollista. Ketään ei leikkauksesta käännytetä, vaikka painoa olis pudonnut reippaastikin. Mitä enemmän rasvaa lähtee vatsaontelosta ja maksasta niin sen parempi. Syksyllä sit mahdollisesti leikkaus vasta edessä, jos silloinkaan.

Mulla oli verinäytteissä kaikki ok. D-vitamiini oli riittävä, kalkki hiukan matala, crp hitusen koholla (mikä ylipainoisilla on kuulema tavallista) ja hb 161! Pitäis varmaan mennä luovuttamaan verta...

Ja hei tässä kuvassa Angelina Jolie yrittää vaan kiinnittää huomion reiteensä, ettei kukaan huomaisi luisevia käsivarsia ja olkia. Siitä siis Iltalehdessäkin huomattu outo poseeraus. Sääli että Angie on mennyt noin laihaks, se on aina ollu mun idoli.

Eka punnitus

Kävin sitten tänä aamuna vaa´alla ja paino oli 130,7kg vaatteet päällä. Keuhkokuumeen takia ei ole kauheasti ruoka maistunut, mut toisaalta olen kyllä jätskiä syönyt useampana päivänä. Lounailla on mennyt salaattia ja päivälliselläkin olen lisännyt kasvisten määrää. Välipaloilla olen syönyt hedelmiä. Kaipa se sitten on tuottanut tulosta :)

Kevät on tulossa vauhdilla. Tänäänkin on ihanan aurinkoinen päivä! Olo on hyvä. Huomenna leikkausarvioon lääkärille. Uskon, että sielläkin menee kaikki ihan hyvin :)

Voihan flunssa!

Keuhkokuumeen päälle sain sitten vielä flunssan!

Onneks keuhkoihin ei enää satu, mut tää jatkuva aivastelu on rasittavaa. Tai oikeastaan se nenän kutina... Kuumetta on onneks nyt jo vähemmän ja olokin parempi.
Nyt on kyllä luvattoman paljon maistunut jätski ja tänään söin vielä hampparinkin!¨


Hamppari:

No, huomenna vois käydä vaa´alla ja katsoa mitä on tapahtunut.

Edelleen kipeenä :(

Nyt kun keuhkokuumeeseen on lääkkeet (yskä vähentynyt, eikä keuhkoihin enää satu niin paljon) niin päälle pukkaa flunssaa. Luulin että olisin tartuttanut mykoplasman ukkokultaan, mutta se tartuttikin mulle flunssan. Haluisin nopeesti terveeksi, jotta pääsisin ensi viikolla leikkausarviointiin. Toivottavasti parempaan päin ollaan menossa, vaikka olo on tällä hetkellä aika raato.

Sorry vaan kuvavalinta, mutta tismalleen tällainen on olo :P

Mutta onneks ukkokulta teki tänään perunamuusia ja uunilohta! Se oli tosi herkkua <3 Kalaa pitäis syödä 2-3 kertaa viikossa, mut kun se haisee niin pahalle, vaikka maku onkin hyvä.... Mä en tykkää tillistä kalan päällä, sitruuna menee jotenkuten. Meidän lohessa mausteena oli vain suolaa ja hiukan pippuria. Nam!

Kipeenä :(

Monen päivän väsyneeseen oloon, pikkukuumeeseen ja yskimiseen tuli tänään diagnoosi: Keuhkokuume. Ruokakaan ei oo oikein maistunut, mut olen yrittänyt syödä jotain tasaisin väliajoin.

Nyt ei siis muuta kuin petiin lepäämään. Huomenna lisää :)

Miksi haluan laihtua?

Haluan laihtua, koska olen jatkuvasti väsynyt. Mun nivelet paukkuu kuin reumaattisella mummolla ja mulla on polvi toistuvasti kipee. Välilevytyrän kanssa pystyy tällä hetkellä elämään, mutta hyvää se painonpudotus tekis sillekin. Olen ennen nuorimman lapseni syntymää joutunut käyttämään sokerilääkkeitä, ja vaikka sokerit on nyt pysyneet kohdillaan useamman vuoden, olen silti kävelevä aikapommi. Verenpaine mulla on ollu koholla kolmannelta luokalta asti, ja olen alkanut nostattaa painoani neljävuotiaasta lähtien. Olisi tietysti valehdeltava jos sanoisin että haluan pelkästään terveyteni takia laihtua :) Kyllä mä haluaisin ostaa vaatteeni ihan vaikka marketista, ja olis kiva kun olis vähän enemmän valinnanvaraa, ettei tarttis tyytyä partiovarusteen katalogiin ja sen telttakankaat osioon.

Miksi leikkaukseen?
Koska ylimääräisiä kiloja on niin paljon, että en selviä siitä ihan noin vain, vaan tarvitsen apuja, ja paljon. Olen laihduttanut kerran 25 kiloa (ja lukemattomia kertoja 10-15 kiloa) ja nyt kun ajattelee niin se meni yllättävän helposti. Mutta kun ajattelen edessä olevaa urakkaa, alkaa mietityttää kuinka pitkä taival onkaan taivallettavana. Silti lähden matkaan luottavaisena. Mulla on tunne, että pystyn tähän!

Tästä se lähtee!

17.11.2011  Kävin lääkärillä verenpainekontrollissa ja samalla kysyin, koska hän laittaisi mut lihavuusleikkaukseen. Hän oli tyytyväinen että asiaa kysyin, sillä hän piti minua erinomaisena ehdokkaana leikkaukseen. Samalla mietin ääneen voisiko mulla olla ahmimishäiriö, ja sovimme että kun olin työuupumuksen takia menossa MTT:n asiakkaaksi niin psykiatri voisi samalla ottaa kantaa siihen.
3.1.2012 Pääsin viimein käymään psykiatrilla ja yhdessä totesimme, että ahmimishäiriötä ei ole. Käynnit MTT:ssä jatkuvat työuupumuksen takia.
3.2.2012 Kävin verinäytteillä sairaalassa ja 8.2. otettiin dexametason koe omassa TK:ssa.
15.2.2012 Oli ravitsemusterepeutin vastaanotto. Paino järkyttävät 133kg. Keskustelimme lähinnä leikkauksen jälkeisestä ruokavaliosta ja siitä että leikkaus on peruuttamaton toimenpide.

Ja nyt tänään ollaan tässä :) Mulla on lääkäriaika varattuna 28.2.12 ja siellä otetaan sitten kantaa sovinko leikkaukseen vai en. Ravitsemusterapeutin mukaan mulla on ahmimistaipumusta, mutta hän sanoi laittavansa psykiatrin kommentin kirjoitelmiinsa mukaan. Mä taas olin toivonut että kyselyä käytäisiin vastaanotolla läpi. Kysymykseen "Oletko koskaan ahminut niin että haluaisit oksentaa?" Vastasin että juu, olen. Siis yhden kerran. Ja siitä on aikaa 15 vuotta. Onko se este leikkaukseen pääsemiselle?

Nyt pitäisi sitten laihtua 5 % alkuperäisestä painosta kolmessa kuukaudessa, jotta leikkausta voisi ajatella. Se kuulema on osoitus motivaatiosta. No hitto. Kyllähän tässä on koko vuosi mietitty leikkausta, sen hyötyjä ja haittoja. Pähkäilty että mitä sitten ja entäs jos. Että en mä koko leikkaukseen olis hakeutunut jos en olis tosissani ja motivoitunut. No, laihdutellaan sitten se 8 kiloa, oon mä sen ennenkin tehnyt, helppo nakki :D Kolmen kuukauden lähtölaskenta alkoi ilmeisesti ravitsemusterepeutin luona käynnistä ja viime viikko vielä meni ihmetellessä. Nyt on keskiviikko ja olen ottanut härkää sarvista kaksi päivää. Jauhelihakeitto on maistunut. Pari päivää olen myös tuntenut itseni kipeäksi, tuntuu että flunssa olisi tulossa. Katsotaan mitä tuleman pitää!

Helppo nakki: