Tasan sata!

Huuuuh.... Tänä aamuna vaaka näytti 100,0kg. Hetken aikaa vilkkui luku 99,8, mut sit pysähtyi sataan. Taidan päästä kaksinumeroiseen lukuun ihan näinä päivinä. Jännää!

Joulua odotellessa

Ens maanantaina on joulu, enkä ole lähelläkään tietokonetta (saatikka vaakaa), joten kirjoittelenpa nyt kuulumisia. Paino oli tänä aamuna 100,8kg, eli ihan ei sataseen asti pudonnut jouluksi, mut mahdollisesti putoo joulun aikana? Jos ei niin uutena vuonna saan juhlia satasen rikkoutumista, luulisin :)

Jouluksi aion ostaa jonkin suklaarasian ja toivon että ehdin siitä muutaman maistaa, ennen kuin muu perhe tekee tuhojaan. Se onkin varmaan ainoa suklaakosketus mulle tänä jouluna, sillä olen kaikille sanonut että mulle on turha suklaata ostaa. Tässä yhtenä päivänä tosin kokeilin sellasta ohjetta, johon tulee lehtitaikinaa ja kokonainen pätkis kääritään sisälle. Söin puolikkaan ja riitti, oli ne aika ällön makeita :P

Jouluna aion myös syödä kinkkua ja rosollia ja lanttulaatikkoa, ne on ne ruuat, jotka tekee mun joulun. Saas nyt kattoa paljonko noita uppoaa, tuskin paljon mitään, mut ainakin pääsen maistelemaan!
Jouluna aion pukeutua uuteen paitaani, jonka ostin parisen viikkoa sitten kun kaikki kaapissa olevat paidat lepattaa päällä. Uusi paita on kokoa 52, kun suurimmat kaapista löytyvät on 56.

Ja sitten aion nauttia sukulaisista ja omista lapsistani ja ukkokullasta ja jutustella ja tehdä kävelyjä lumisessa maisemassa. Yks parhaista hetkistä on se kun aletaan avata paketteja. Mä jään aina tuijottelemaan mitä muiden paketeista tulee, ennen kuin alan aukoa omiani. Varsinkin nuorempi lapsista on varmaan aika tohkeissaan!

Hyvää joulua!

Heipä hei kylkikaari!

Sunnuntaina herätessäni jäin sänkyyn makoilemaan ja venyttelemään ja nautiskelemaan hyvästä olosta kun äkkiä käsi koski johonkin kyhmyyn kyljessä. Aloin sitä sitten ihmetellä ja puristella ja tajusin että kylkikaarihan se siinä tuntuu ihon (ja läskien) alla. Jäin siihen hetkeks ihmettelemään ja silittelemään kylkeäni ja sit nousin aika hyvällä tuulella sängystä :D

Tuohon muutoksiin kun on pudonnut 30 kiloa, on lisättävä vielä että salilla pehmusteet tuntuu kovilta ja joihinkin laitteisiin pääsee aika vaivattomasti nykyään. Omat pehmusteet on sen verran huvenneet et esim. lähentäjä-loitontaja -koneen tyynyt tuntuu suorastaan kovilta. Salilla menee muuten jo aika kivasti. Viimeks tein 45 paunan painoilla vatsalihaksia, ja se tuntuu olevan aika sopiva paino ainakin hetkeks. Painoja oon saanu muutenkin nostettua, eikä enää oo sellaista huimaavan heikkoa oloa kun siellä painaa. Ihana tunne!

Syömisen kanssa on edelleen opettelua. Tällä viikolla en onneks oksentanut muuta kuin sunnuntaina. Söin lämpimän voileivän, jossa oli metvurstia päällä. Joko söin liian nopeesti tai sit se metvursti oli liikaa.
Just äsken söin Korpelan broilerkuutioita ja vähän mietityttää onko ne tulossa ylös vai ei. Dumppaa siis.
Piimä ja marjakeitto on edelleen mun suosikkeja, samoin maustetut rahkat ja jogurtit. Niillä mä pääasiassa edelleen elelen. Esim. toi broilerin syöminen ei just nyt tunnu kauheen hyvältä idealta...

Vaikka paino putoo niin välillä on pelko että syön sittenkin liikaa. Hullu ajatus kun tiedän etten PYSTY syömään liikaa. Tai joo, pystyn, mut sit tulee oksennus. Ja kroppa tuntuu merkillisen pehmeältä ja löllöltä. Pää ei tahdo pysyä mukana tässä jutussa. Onneks mulla on vielä pitkä matka edessä ja aikaa opetella!

EDIT: Aijoo! Perjantaina otin ekan kerran alkoholia! Join pullollisen karpalolonkeroa ja kylläpä maistui hyvältä. Hiilihapot olin sheikannu juomasta pois ja maha ei ollu oikeastaan moksiskaan, mut päähä kyllä meni kuin häkä. Sanoisin et yks pullollinen vastas ainakin viittä pullollista. Tosin nopeesti tuli myös daunarit.

Herkkua!

Söin just äsken salaattia ekan kerran leikkauksen jälkeen ja voi elämä että se oli hyvää!

Ostin Rainbown valmiin cesarpussin (se on aika edullinen) ja käytin siitä salaatin, krutongit ja juuston. Kastikkeeksi felixin perinteinen.

Vatsa oli hiukan ihmeissään et mitä sinne tipahteli, mut hiljeni ja tyytyi kohtaloonsa kuitenkin. Nyt tätä kirjoittaessa oli pakko hakea toinen satsi salaattia :D

Salilla tein vatsoja tänään 45 paunalla ja hyvältä tuntui!

- 30 kiloa! ...ja paleltaa

Tänä aamuna se sitten tapahtui! Meni -30 kiloa rikki :D

Mietiskelin tossa et mitä muutoksia oon tapahtunut tai mikä on eri tavalla nyt kun läskiä on 30 kiloa vähemmän. Mieleen tuli aika paljon kaikenlaista:
-maha on huomattavasti pienentynyt, samoin jenkkakahvat
-olo on ihanan kevyt
-jaksan kulkea ylämäet paremmin
-jaksan ylipäätään kävellä enemmän ja hengästymättä
-pystyn nostamaan ja laskemaan tavaroita lattialle/lattialta ilman että tuntuu että pää poksahtaa veren pakkautuessa
-kengännauhatkin menee helpommin kiinni
-uusi lempiasentoni on istua jalka toisen päällä (se kuulema aiheuttaa suonikohjuja, mutta on vaan jotenkin niin kotoisen ja turvallisen tuntuinen asento!)
-vaatteet alkaa käydä suuriksi, varsinkin paidat, mutta myös housuissa on löysyyttä
-fleecepusakka, joka aiemmin kinnas päällä, on nyt väljä
-mieliala pysyy pidempään ja useammin plussan puolella. Ihan kuin olisi jokin ihana salaisuus, joka tulee mieleen monta kertaa päivässä ja saa hymyilemään. Ja tieto siitä että tästä mennään vielä alaskinpäin!
-palelen nykyisin lähes koko ajan. Vakiovarusteet on villasukat ja villatakki.

Tavallaan toi palelu on ihan kiva (tai ainakin ok) juttu, koska aiemmin hikoilin tosi helposti. Pää ja kasvot oli märkänä, enkä voinut pitää talvellakaan villapaitaa kuin ulkona kovilla pakkasilla. Vaikka nyt paleltaa niin vaatteilla ja filteillä saan olon mukavaksi ja ulkona tulee sen verran liikuttua ettei vilu pääse liki. Eilen katselin telkkua päälläni farkut (joo ne mahtuu nyt päälle) t-paita, villatakki ja villasukat. Palelin silti, joten kiskoin päälleni vielä meidän varatäkin. Makoilin täkin alla ainakin puoli tuntia, mutta silti sormet oli ihan kylmät. Kuuma juoma yleensä helpottaa tilannetta kun mikään muu ei auta. Niin juu ja öisin on yöpaita ja villasukat ihan must, muuten ei nukkumisesta tule mitään kun meinaa jäätyä!
Mutta en valita! Toisetkin 30 kiloa saa lähteä pois ;)

Voihan vatsa

Oli sitten vatsa taas vähän kovalla ja jouduin punnertamaan. Lihakset on nyt kipeenä ja perse ruvella, mut kaipa tää tästä taas helpottaa. Activiaa oon syönyt, mut joinakin päivinä jää väliin ja heti sen kyllä huomaa. Juomista pitäis lisätä, mut jotenkin se vaan jää kun vatsa ei vedä. Opettelua siis edelleen.

7 viikkoa leikkauksesta ja vatsalihakset

Kävin tänään salilla ja tein ekaa kertaa leikkauksen jälkeen vatsalihaksia. Tosin painot oli huikeet 20 paunaa, eli n. 10 kiloa, mut suu leveässä hymyssä niitä tein. Hyvältä tuntui ja silti selvästi tuntui myös rasitus lihaksissa. Voin varmaan ottaa vatsalihakset nyt mukaan ohjelmaan. Muutenkin oli oikein ihana salikäynti, tuntui kuin ei olisi leikkauksessa ollutkaan.

Tässä kun paino on pudonnut pian 30 kiloa niin huomaan että iho tosiaan alkaa roikkua. Vaikka koitan saada lihasta läskin tilalle niin käsivarret ja reidet näyttää aika surullisilta. Ja merkillisintä on et se vähän häiritsee. Lisääkö laihtuminen turhamaisuutta?!

Olo tuntuu hyvältä, pahoinvointia on entistä vähemmän. Vatsalaukku on kaiketi hiukan venynyt ja olen myös ehkä oppinut syömään hitaammin ja pieniä annoksia. Dumping on kyllä niin ikävä ettei sitä ehdoin tahdoin kyllä ottaisi. Olo on kevyt ja mahareppu on selvästi pienentynyt, mutta peilistä katselee edelleen kauhea läski. Ehkä pää jossain vaiheessa seuraa mukana tässäkin asiassa.

Tänään huomattiin myös miehen kanssa et saadaan jo mennä hissiin samaan aikaan, meidän hississä on painoraja 240kg. Ukolla on elopainoa myöskin sen verran et tän projektin alussa 240 kg tosiaan paukkui yhteispainossa rikki ihan helposti. Tänään meillä oli kauppakassitkin mukana, eikä painoraja tullut vastaan. Aika huikeeta :D

Taas vierähti viikko!

Ja paino putos 400g. En käyny salilla viime viikolla kuin kerran. Mulla oli myös yks päivä, jolloin voin tosi huonosti ja olin väsynyt. En tiedä torppasko elimistö jonkun flunssan vai olinko syönyt ja juonut liian vähän. Juomista lisäämällä olo nimittäin helpottui. Keskityn edelleen proteiineihin, eli syön jogurttia, rahkaa, piimää ja mm. tänään maitoon keitettyä riisipuuroa. On päiviä, jolloin on jo ihan normaali olo, ikään kuin ei olis koskaan leikkauksessa ollutkaan, nyt menee esim. vettä jopa neljä kulausta kerralla :D Lihaa / kalaa en juurikaan oo yrittäny saada alas, koska ilman niitäkin pärjää. Olo on hyvä, mut salilla tuntuu edelleen tosi raskaalta.

Voihan fisu!

Jokunen aika sitten yritin syödä loimulohta erittäin ikävin seurauksin. Tänään söin tonnikalaa, lähes yhtä kurjalla lopputuloksella. Kalan syömisen jälkeen oli epämukavan täysi olo vaikka söin mielestäni sopivasti ja lopetin oikeaan aikaan. Mulla oli paha olo puoltoista tuntia ja sitten kävin oksentamassa. Samalla tavalla kuin loimulohen jälkeen vointi ei tullutkaan paremmaksi, vaan pahoinvointi jatkui. Yleensä oksentaminen tuo välittömän helpotuksen. Pahoinvointi siis jäi, mutta se hiipui hiljalleen tunnin aikana kun lepäilin sohvalla. Mielenkiintoista nyt seurata et onko nää oireet tosiaan kalasta vai mistä. Olen oppinut syömään kalaa vasta aikuisena ja todella pidän esim. uunilohesta. Ikävää  jos kroppa sanoo että kalaa ei syödä. En mä tähän vielä kokeiluja lopettanut kylläkään.

Kana ei tuota vaikeuksia, eikä lihakaan. Kananmunaakin olen syönyt hiukan. Toistaiseksi ja edelleen maitotuotteet sopii mulle parhaiten, samoin pähkinät. Lihastakin tulee helposti dumping.

Kuusi viikkoa leikkauksesta

Ja kaikki hyvin! Kävin viime viikolla salilla kolme kertaa ja siellä alkaa olo olla ihan ihmismäinen. Painoja en oo pystynyt nostamaan, ihan yhtä raskaalta tuntuu kuin ENEn aikanakin, mut eiköhän se siitä pikkuhiljaa. Salilla on ihana käydä ja ainakin kestävyyskunto mulla on noussut, lihaskunto on edelleen aika surkea. Laihtumisen myötä oon myös huomannu, et ennen kaikki paikat oli kiinteetä (läski kiristi ihon kireelle) mut nyt joka paikka löllyy. Esim. vatsaa oon aina pitäny jännittyneenä kun oon kävellyt, eikä se ole liikkunut mihinkään. Nyt kun teen saman niin löllykkä vaan tutisee kun liikun. Sama vaiva reisissä, käsissä.....

Onko sitä laihtumisen myötä tullut niin pikkumaiseksi et noikin asiat tulee huomattua. En mä ennen huomannu jos jossakin löllyi tai tutisi. Tai ehkä en sillon vaan kattonu niin kriittisellä silmällä. Musta tuntuu et iso osa tästä liittyy siihen et kroppaansa tutustuu ikään kuin uudestaan kun se kerran jatkuvasti muuttuu. Jotenkin sitä on sisäänpäin kääntynyt, pohtii syntyjä syviä ja ihmettelee kehoaan, mitä se pystyy tekemään ja mitä ei. Ja miltä se nyt näyttää ja miltä näytti ennen. Mahdanko haluta joskus tissileikkaukseen tai allileikkaukseen, aiemmin olin vain tyytyväinen siihen et maharoikko kuuluu tähän leikkaukseen mukaan. No, kävi miten kävi niin tyytyväinen olen joka tapauksessa!

Eilen kävin pitkästä aikaa uimahallissa ja vesijuoksin ekaa kertaa.

Se oli ihanaa! Paljon kivempaa kuin uiminen. Koska asento on juoksussa pystympi kuin uidessa niin mulla ei tullu niskat kipeeksi. Hartiat tosin kipeyty kun olin aikani pulikoinut, mut onneks siinä uimahallissa on hierovat suihkut niin jumitukset jäi sinne. Vesijuoksemaan pitää päästä uudestaan!

Syömisessä oon ottanu hiukan iisimmin. Jos on jotain ruokaa tarjolla, syön sitä toki vähän, mut muuten oon elänyt pehmeillä ruuilla ja nesteillä. Olo on ollu parempi, eikä oo niin helposti tullut dumppareita. Nyt menee siis jogurttia, rahkaa, smoothieita (piimään) ja jonkun verran leipää. Tavallista kotiruokaa syön, no maistelen, kyllä myöskin. Viikonloppuna olin elokuvissa ja meni n. 2 dl popcornia, 2 dl pepsimaxia ja muutama irtokarkki kahden tunnin aikana. Elokuvanautinto mässyineen on siis tallella!

Mietteitä ja ongelmia

Mä en oo edelleenkään asettanu ittelleni kilotavotteita, paitsi että alle sadan ois kiva painaa. Siihen on vielä 6 kiloa ja uskon että sinne kyllä pääsen. Jos paino sen jälkeen putoaa niin ok. Tiedän että toistan itseäni, mut huomaan et oon aika lailla rennnompi tän asian kanssa kuin moni muu, jotka harmittelee jumiensa kanssa. Tai sitten sitä ettei paino putoa nopeammin, vaikka kuukaudessa onkin mennyt yli viisi kiloa. Mä vaan nautin kun käyn vaa´alla ja se näyttää koko ajan vähemmän. Ja olo on kevyempi ja liikkuminen kevyempää ja tänään salilla tuntui melkein samalta kuin ennen leikkausta. Jos mulla siis on olo koko ajan hyvä (dumppareita ei lasketa) niin mikäs kiire tässä on. Sitäpaitsi kilo viikossa on aika huikee tahti! Toivottavasti osaan suhtautua samoin sitten kun mullekin tulee jumi. Mut toisaalta satanen on jo niin lähellä et tääkin tuntuu voitolta. Ja hyvä olo on kaiketi pääasia!

Mulla on miellyttävä ongelma. Kaikki mun paidat on käyneet isoiksi. Yhdet rintsikat jo ostin uudet, mut en niitäkään raski enempää ostaa kun suureks jäävät kuitenkin pian. Kaikki mun paidat liehuu mun päällä, mut oon nyt toistaseks niiden kanssa koittanu pärjätä. Vähän kyllä tuntuu siltä et pian menen hankkimaan itselleni jonkun kivan paidan ja pidän sitä sit viikosta toiseen :D

On mulla epämiellyttäväkin ongelma. Mun silmänaluset on järjettömän mustat. Ainahan mulla on ollu tummat silmänaluset, mut nyt ne on kunnolla mustat ja koko silmän alla. Meikillä ne kaiketi sais piiloon, mut enpä mä jaksa joka päivä vaivautua. Mielenkiintoista et laihtuminen voi vaikuttaa näinkin!

Mitäs mä olen tänään syönyt.... Aamulla meni lasi maitoa ja yks (itsetehty) pikkuleipä. Sit join lasillisen piimää, jossa oli mehukeittoa joukossa. Kun tulin salilta söin riisifrutin ja siitä tunnin päästä pirkka marjarahkan. Vettä join salilla vajaa puol litraa ja nyt mulla on muki, josta on menny parisen desiä. Aika säälittävät syömiset siis, mutta kun ei tunnu menevän. Eilen söin puolikkaan jauhelihapihviä ja muutaman ranskalaisen. Taisin syödä liian nopeesti, tai sit ne ei vaan sopinu mulle, sillä ystävämme dumping muistutti olemassaolostaan ja n. puolen tunnin kuluttua kävinkin sit oksentamassa. Se on kyllä ihanaa kun olo helpottuu välittömästi kun on oksentanut. Olen edelleen huolissani proteiinin saannista, sitä ei tuu tarpeeks.

Kilo viikossa!

Leikkauksesta viisi viikkoa ja paino pudonnut viisi kiloa. Tajusin tässä et kohta napsahtaa 30 kilon raja puhki. Se innostaa, mut myös vähän jännittää!

Nyt yritän keskittyä enemmän juomiseen. Oon jo pidemmän aikaa juonut liian vähän ja eilen oli aikamoinen päänsärky, johon otin buranan. Mietin et aamupalalla ei varmaan oo niin kauheeta kiirettä, josko vaikka joisi sen sijaan. Niinpä nyt aamulääkkeiden kanssa lipittelin vettä ja parasta aikaa hörpin options kaakaota.

Paino on siis pudonnut ihan kivasti, mutta iho mulla on rutikuiva. Kädet näyttää ihan vanhuksen käsiltä, mulla on kämmenselät sellasta ohutta, kuivaa paperi-ihoa. Taidan saada rasvaa liian vähän, koska en juurikaan syö leipäää, enkä saa rasvaa myöskään salaatinkastikkeissa. Pähkinöitä syön silloin tällöin, mutta niitäkin satunnaisesti. Taidan nostaa pähkinäpussin pöydälle, niin tulee napattua niitä enemmän. Lisäks ajattelin lorauttaa rypsiöljyä jonkun ruuan joukkoon. Miltähän rypsiöljy maistuu rahkan joukossa...?

Eilinen salikäynti tuntui aika hyvältä. Sain ennen lähtöä syötyä kokonaisen banaanin ja join lasin maitoa. Salilla jaksoin aika hyvin, vaikka oonkin ihan suosiolla vähentänyt painoja oikeastaan kaikista laitteista. Nyt kyllä tekee mieli jo käydä useammin salilla ja saada edistystä, mut eipä tässä mikään kiire ole. Pääasia et salilla tulee käytyä. Proteiinin saannista täytyy myös pitää huoli. Lihakset surkastuu salikäynneistä huolimatta, jos en saa tarpeeks proteiinia! On vaan aikamoinen haaste juoda riittävästi ja turvata riittävä proteiininsaanti...

Huomenna neljä viikkoa leikkauksesta

Ja olo on mainio. Dumpingia tulee edelleen aika helposti, varsinkin jos syö uutta ruokaa ja liian nopeasti. Nestemäisiä pystyy juomaan huomattavasti helpommin kuin kiinteitä. Viikonloppuna esim. söin lasagnea ja kaks rkl oli ihan liikaa. Mahaan tais mahtua kolme haarukallista. Sit taas piimää menee aika helposti jopa 2,5dl kun siemailee rauhallisesti. Musta tuntuu et dumpingia aiheuttaa mulla ennemminkin rasva kuin sokeri, tosin kovin sokerisia ruokia en oo edes syönyt. Tai no, ainakaan irtokarkit tuntui menevän ihan kivasti.
Tänään ajattelin harrastaa jotain fyysistä aktiviteettia taas. En oo vielä päättänyt meenkö kävelylle vai salille. Mahassa on edelleen mustelmia jäljellä ja se on osin tunnoton. Aina välillä nippaa hiukan sieltä täältä, mut vaikkapa tässä istuessa tuntuu normaalilta, joskin kevyemmältä :) Koskahan niitä vatsalihaksia saikaan ruveta taas treenaamaan...

Leikkauksesta siis neljä viikkoa ja paino pudonnut neljä kiloa. Tätä tahtia oon aika lähellä satasta jouluna. Oispa kiva aloittaa uusi vuosi kaksnumeroisella vaakalukemalla!

Ensimmäinen salikäynti leikkauksen jälkeen

Tänään siis piipahdin salilla ekan kerran leikkauksen jälkeen. Pyörä oli tietysti varattu, joten ajelin menemään crosstrainerilla 5minsaa nelostasolla. Sit tein 3x15 ylätaljalla, ojentajat 3x10, penkkipunnerruksen 3x10, lähentäjät ja loitontajat 3x15 ja menin kävelemään 5 minuutiks, n. puol kilsaa. Sen jälkeen poljin vielä 5min ja 1.57km. Huippas aika lahjakkaasti vaikka otin tosi tosi varovasti. Nyt on kyllä hyvä olo. Palkitsin itseni vaniljaeskimopuikolla, jota en jaksanut syödä kokonaan :D

Loimulohiöverit ja pyöräilyä

Kävin vanhempainillassa pyörällä. Etukäteen jännitti tuleeko paha olo ja miten muuten jaksan kun kropassa ei juurikaan kaloreita ole. Söin hiukan (niinku voisin muka syödä paljon!) ennen lähtöä ja reissu meni ihan hyvin. Tuli sellainen olo et voisin mennä salille seuraavana päivänä, mut kiltisti aion nyt odottaa, mennä vasta ens viikolla ja käydä ihan vaan kävelyllä sen sijaan. Ihana tunne oli kun jaksoin pyöräillä hyvin ja kävelylenkitkin menee jo aika vauhdikkaasti. Tuntuu voimakkaalta!

Sit vähemmän mukavaa asiaa. Aion kertoa oksutarinan taas,  et herkimmät voi lopettaa lukemisen tähän ;)
Oon tässä viime päivinä miettinyt et saanko tarpeeksi proteiinia. Hoksasin että en oo syönyt juurikaan kalaa/ lihaa tai munaa ja tänään kaupassa päätin sit pitkästä aikaa ostaa kalavalmiin loimulohifileetä paketin.

Tossa kolmisen tuntia sitten avasin paketin ja söin siitä haarukallisen. Pureskelin huolella (siinähän voi olla vaikka piikkejä) ja otin toisen haarukallisen. Kylläpä maistuu hyvältä, vaikka en juuri muuten kalasta välitä. Kolmas haarukallinen ja huolellinen pureskelu. Meniskö vielä yksi haarukallinen. Odottelin hiukan ja luin Aku Ankkaa siinä sivussa ja sit pureskelin vielä neljännen haarukallisen.  Hyvää oli ja maha tuli sopivan täyteen. Menin sohvalle pötköttelemään eikä kestänyt kauaakaan kun pahoinvointi iski. Kävin yökkimässä, mutta juuri mitään ei tullut. Vanhaan tapaan ajattelin että kerrasta olo helpottuu, mut eipä helpottanutkaan :(
Pahoinvointi jatkui ja rinnassa tuntui kuin olisi närästänyt, vaikka se ei kai GBPn jälkeen ole enää mahdollista. Totesin siis olevani liian täynnä ja odottelin vain että olo helpottuisi. Ei helpottanut. Ei muuta kuin uudestaan yökkimään. Lopulta kävin yhteensä neljä kertaa pytyllä ja viimeisellä kerralla kaikki kalat tuli ylös ja olo viimein helpotti. Yhteensä kärvistelin noin tunnin verran, ja se kyllä tuntui pitkältä ajalta se. Eli kantapään kautta tuli opittua se että UUTTA ruoka-ainetta on syytä nautiskella erityisen varovaisesti. Ihan ku en sitä jo ennen ois tajunnu, voi helvetti. No, nytpä tuli muistutus taas.

Yöksis

Mä söin eilen varovasti spagettia ja jauhelihakastiketta. Aikaa meni n. 15 minsaa ja pureskelin huolella n. 5 haarukallista. Sit alkoi tuntua siltä et riittää ja ajattelin et juon hiukan maitoa päälle. VIRHE!
Hulautin suuhuni vanhaan malliin maitoa ja nielin ekan kulauksen. Maha tuntui tosi täydeltä ja mietin että mahtaako sinne nyt enää mahtua mitään. Nielaisin uudestaan ja ajattelin että vielä on suussa hiukan maitoa, ja se pitäis niellä, mut jos nielen niin maha menee yli äyräiden. Nielaisin sit kuitenkin viimeisenkin kulauksen, ei huvittanut sylkeä sitä lavuaariin. Aloin siinä sítten korjailla lautasia pöydästä kun äkkiä arabia kutsui. Kiiruhdin vessaan ja sieltähän ne viimeiset kulaukset maitoa sitten tulivat takaisin. Olo helpotti välittömästi ja mietin itsekseni et ens kerralla kuuntelen kroppaani ja syljen suustani loput ulos kun masu sanoo TÄYNNÄ.

Se on kyllä jännä miten eri tavalla eri ruoka-aineet täyttää mahan. Tää on pelkkää opettelua siitä mikä nyt sopii ja mikä ei ja KUINKA PALJON. Kroppa antaa kyllä merkkejä, kunhan oppisin kuuntelemaan sitä.
Meillä on tänään leivottu kuivakakkua ja söin siitä palan. Nyt on masu epämiellyttävän täysi, mut onneks ei kuitenkaan okseta.

Löysä

Mulla on niin löysä olo. Tuntuu et kaikki paikat on ihan pehmeitä, toisaalta ainakin ojentaja erottuu nyt selvemmin ja näyttää isommalta kuin ennen. Mä niiiin haluisin jo salille ja näin jumpasta unta viime yönä. Maha mulla on edelleen kipee, mut on sellanen olo että voisin varovasti pyöräillä ja tehdä käsiä + jalkoja.

Vaikka luulen kyllä saavani märän rätin kasvoilleni kun ekan kerran salille menen. En jaksa varmaan mitään ja väsyn tosi helposti, mut eiköhän kunto siitä pikku hiljaa palaudu. Kävelylenkit ainakin on tuntuneet tosi ihanilta.

Viikonloppuna söin jäätelöä! Oli tummaa suklaata ja vaniljaa ja söin sitä kaks ruokalusikallista ja se maistui taivaalliselta, eikä tullu dumppareita! Tänään taas yhdestä paaholeivän viipaleesta dumppailin vartin verran. Nyt en kuitenkaan mennyt oksentamaan.
Ruokamäärät on hiukan ehkä nousseet. Menee koko purkillinen rahkaa aiemman puolikkaan purkin sijaan, juomisessa mulla on edelleen parantamisen varaa. Ja voi kauhistus paino pudonnut vain 100g.

Oikeesti mua ei haittaa pätkääkään :D Pääasia et paino on laskusuunnassa ja mulla on aina kuukautiskierto vaikuttanut painoon. Parin viikon päästä sit putookin pari kiloo kerralla :)

Leikkauksesta 16 päivää

Olo alkaa olla aika hyvä. Maha on mustelmilla edelleen ja kipeäkin se on. Helppo siis muistaa edelleen nousta kyljen kautta ylös kun masu muistuttaa.
Tänään oli koko aamupäivän vähän paha olo ja siirsin kävelylenkkiä siksi kunnes olo olisi parempi. Ei se olo sen paremmaksi tullut, joten lähdin kävelylle. Puolivälissä matkaa huomasin oikein nauttivani kun kroppa sai vähän liikettä ja hengästyin hiukan. Loppumatka meni aika nopeesti ja olo oli lähes normaali, ei kipuja missään! Pahoinvointi ei helpottanut, mut eipä se ollut esteenäkään.

Kyllä mä jo odotan että pääsisin salille. Hiukan kyllä jännittää et tuleeko se olemaan yhtä hankalaa kuin ENEn aikana, kaloreita ei nimittäin nytkään mene sen enempää kuin ENEilessä. Pitänee siis syödä jotakin ennen kuin menen salille ja mahdollisesti ottaa vaikka nutriletpussi mukaan. En oikein osannut varautua siihen et kunto menee näin matalalle leikkauksen jälkeen. Mut tiedän kyllä et se siitä palautuu sitten aikanaan.

Keskustelupalstoilla ihmiset miettii tavoitteitaan ja puhuvat painon puolittumisesta. Jos mun painoni puolittuis ni painaisin 66,5kg, mitä en oo painanu edes teininä :D Jos ENEn alusta olevasta painosta lähtis puolet pois (jolloin leikkaus katsottaisiin onnistuneeksi) niin mulla se ois 98kg. Mä olen itse ajatellut et satanenkin on ihan hyvä, ja kaikki alle sen on pelkkää plussaa. Oon ajatellut myös että 80kg ois ihan kiva joskus painaa, mut jos se ei sinne putoa niin eipä haittaa. Veikkaan et 100kg on aika lailla mun hyvän olon paino. Vaikka mistä sen tietää, aika näyttää kuinka pieneksi tässä muutun!

Voihan oksetus

Oltiin käymässä kaupassa ja kun tultiin kotiin söin yhden näkkärin. Pureskelin huolella ja mielestäni söin sen hitaasti. Sit ajattelin hakea maitoa. Matkalla keittiöön mies tuli vastaan ja nappasin hänen lautaseltaan yhden suklaakaurakeksin, pureskelin huolellisesti ja nielaisin. Menin takaisin olohuoneeseen ja aloin juoda maitoa. Mulla on monta kertaa tullut sellainen olo, kuin menisi ilmaa kauheesti mukaan ruokatorveen niellessä ja sellainen olo mulle tuli nytkin. Odottelin röyhyä ja nielaisin maitoa vielä hiukan lisää. Mut sit alkoikin oksettaa ihan tosissaan. Nopsasti vein maidon jääkaappiin ja kiiruhdin pytyn ääreen. Rinnassa tuntui hyvin voimakkaasti siltä että ilma liikkuu edestakaisin, mut samalla myös oksetti. Yökkäsin muutaman kerran, mutta mitään ei tullut ylös asti ja sitten olo jo helpottikin. Oliko tää nyt sitä dumpingia?

Oli mitä oli, niin ei ollut kivaa :(

Leikkauksesta huomenna tasan 2 viikkoa

Eilen illalla en enää ottanut särkylääkkeitä ja tänään tuntuu ihan hyvältä. Ompeleet poistettiin lauantaina, ja suurin haava aukes hiukan. Se on kuitenkin siisti ja hoitelen sitä suihkulla, rasvalla ja laastarilla. Hiukan se erittää, mut ei oo tulehtuneen näköinen vielä. Toivottavasti en tarvi ab-kuuria vaan menis ihan kotihoidolla ohi.
Mä olen alkanut tuntea nälkää! Nälkä kylläkin poistuu hyvin pienellä ruokamäärällä ja tosi helposti käy niin et jos syön tai juon liian nopeesti niin tuntuu että menis ilmaa mukana ja tulee epämiellyttävä olo, joka kylläkin laukeaa aika nopsaan. Eli opettelua tää on: Tarpeeks hitaasti ja tarpeeks pieniä annoksia.
Rahka, jogurtti ja muut maitotuotteet on mun parhaita kavereita nykyään.

Näkkäri maistuu myös ja eilen söin vaalean karjalanpiirakan ja se oli taivaallinen. Paino on nyt pudonnut helmikuusta 25kg!

Syömisistä, leikkauksesta 10 päivää

Leikkauksesta on tosiaan 10 päivää ja olo alkaa olla ihan ihmismäinen. Jätin aamunkin särkylääkkeet ottamatta ja päivä on mennyt ihan hyvin. Kävin ukkokullan kanssa kävellen kaupassa ja oli paljon helpompi reissu kuin edellispäivänä. Ja niin kaunista :)

Sillon kun oon itse yrittänyt löytää tietoja gbp:stä, mua kiinnosti aina, mitä ihmiset syö leikkauksen jälkeen. Tietoa oli vaikea löytää, joten korjaanpa tässä nyt tilanteen :)
Mun tän päivän ruuat:
Aamulla puoli purkkia viiliä, puoli purkkia bona luumusosetta (ja vatsa toimii)
Välipalaksi söin näkkileipää, oivariinia ja viipaleen juustoa ja join 2,5dl profeel kaakaojuomaa.
Lounaaksi söin snellmanin tomaattivuohenjuustokeittoa 150g ja 3 rkl raejuustoa, ja join maitoa 1,5dl. (kesti 45min)
Välipalaksi meni taas näkkäriä juustolla ja raastettua päärynää sekoitettuna piimään = n. 2dl.
Kello on nyt 19.30 ja söin juuri puolikkaan purkin profeel rahkaraejuustoa, loput menee varmaan tässä illan aikana.
Lisäksi olen päivän mittaan juonut vettä ja juon vielä lisää, yhteensä n. litran.  Maitoa pitäis juoda puolisen litraa päivässä ja lisäksi muutama viipale juustoa. Veikkaan et maitotuotteita oon saanut liian vähän, mut onneks menee kalkkilisä päivittäin. Vettäkin sais mennä enemmän, mut kun koko ajan on maha täynnä niin ei oikein pysty syömään ja juomaan koko ajan. Määrät on siis pienen pieniä :)

Elämän pienet ilot.

Kyllä se vaan niin on että elämässa ihmisen tekee onnelliseksi hyvin pienet asiat. Niinkuin nyt esimerkiksi se että kun vatsa toimii ilman tuskia niin siinähän on jo syy tirauttaa pienet onnenkyyneleet.

Ja kun ulkona vesisateessa pääsee kävelemään 10 minuuttia ilman että taju lähtee, niin siitäkin tulee aika voittajafiilis.
Ja sitä tunnetta kun kissa kiipee mahan päälle kehräämään eikä se satu.
Ja miten ihanalta koulunäkki maistuukaan juuston kera.
Ja kun vettä pystyy juomaan litran päivässä.
Ja rahkapurkista pystyy syömään puolet.
Niinpä niin. Elämä on pieniä ilonaiheita pullollaan!

Ummetusta

Perjantaina tulin siis kotiin ja lauantaina oli sellanen olo et olis aika käydä kakkosella. Ei muuta kuin vessaan siis. Mutta mutta.... 10 minsan likistelyn jälkeen tuloksena oli pari säälittävää kikkaraa. Paine oli kuitenkin kova, mutta luovutin hetkeks ja söin yhden näkkärin. Sit piti taas mennä ja olin toiveikas. Vartin päästä olin kasvattanut pytyn eteen lammikon nenän päästä tippuvalla hielläni, vapisin kauttaaltaan ja olin vitivalkoinen. Lepäilin välillä polvillani lattialla suihkujakkaraan nojaten. Ja lopulta toiveita yläilmoihin kuiskien ja kiroillen paha viimein irtosi minusta. Pahoinvoivana, hikisenä, vapisevana ja pyörtymispisteessä menin vielä suihkuun ja huutelin ukkokullan taluttamaan mut sänkyyn, jonne pääsin nipin napin ilman että taju lähti.
Eikä tässä vielä kaikki. Maanantaina harjoitukset jatkuivat. Sain jälleen aikaiseksi pari kikkaraa ja soitin miehelle että toisi apteekista microlaxia ja duphalacia. Peppulihakset ja vatsalihakset oli lauantain punnerruksista vielä ihan arat, mut hätä oli sen verran iso et oli vaan pakko mennä jälleen puskemaan. Maanantain tuska oli aika lailla lauantain toisinto, microlax auttoi jonkun verran. Paikat on kipeenä kaiken tän jälkeen ja nyt sit tankkaan luumusosetta, näkkäriä ja duphalacia. Mieluummin olen vaikka ripulilla kuin koen vastaavat uudestaan.
Ehkäpä näiden onnellisten perhetapahtumien johdosta paino oli pudonnut leikkauspäivän aamusta 2 kiloa.

Ruoka maistuu ihan kohtuullisesti ja vettä menee kivasti.

Sairaala-aika

Eka yö sairaalassa meni huonosti nukkuen, mut olinhan nukkunut koko edellisen päivän niin eipä ihme. Ekana päivänä leikkauksen jälkeen vointi oli suht hyvä, nouseminen sattui, mut kun oli paikallaan niin kipuja ei juurikaan ollut. Somacia sain suoneen ja myös osan kipulääkkeistä, osa kipulääkkeistä meni suun kautta.
Meillä oli ravitsemusterapeutin tapaaminen puolen päivän aikaan ja puhuttiin leikkauksen jälkeisestä ruokavaliosta. Lähiviikot nautiskelen siis rahkaa, maitoa + muita maitotuotteita, sekä 100 g lihaa, kalaa tai munaa päivässä. Tuntuu hurjalta määrältä kun lisäks pitäis saada vettä alas. Vesi menee oikein hyvin alas ja maistuu taivaalliselta, joka kulauksen jälkeen vaan on kauhee porina mahassa. Ravitsemusterapautilla jaksoin just ja just istua puolisen tuntia ja huoneeseen oli ihana päästä lepäämään.
Ekana päivänä leikkauksen jälkeen sain myös jo ruokaa iltapäivällä! Jotain sosekeittoa ja kiisseliä oli tarjolla ja maistui ihanalta. Söin hitaasti, ehkä desin kumpaakin ja mahassa oli kauhee porina. Ei tullut pahaa oloa kuitenkaan.
Illalla join vielä hopeateetä ja söin puolikkaan purkin perinteistä jogurttia. Yön nukuin paljon paremmin kuin ekan yön ja aamulla kipuja oli paljon vähemmän.
Toisena aamuna leikkauksesta lääkäri tuli haastattelemaan ja vaikutti tyytyväiseltä mun paranemiseen. Totesi kuitenkin että vaikka olen edistynyt hyvin niin vielä en pääse kotiin koska niin isosta leikkauksesta oli kyse. Tipan lupasi kuitenkin pois ja sehän vapauttaa aika kivasti liikkumaan. Aamupalaks meni hopeateetä ja velliä ja maha täyttyi niistä aika mukavasti. Vesi maistuu edelleen ihanalta ja haavateipit poistettiin toisen päivän aamuna. Hiukan haavoja kirveli, laastarien suojassa ne oli ollu paremmassa turvassa. Mun mahassa on 7 reikää + navassa yks ja mustelmat on aika ikävän näköiset.  Lounaaksi oli kalakeittoa (soseena) ja soijajogurttia, joka maistui ihan älyttömän makealle, enkä sitä sit syönytkään paria teelusikallista enempää. Päivälliseks oli vielä kanakeittoa ja sen lisäks mahaan mahtui 1,5dl maitoa ja desi appelsiinimehua! Mahassa oli ihan mukava olo, mut telkkarin ruokaohjelmat sai aikaan yökötysreaktion.
Kolmantena päivänä leikkauksesta, eli perjantaina, pääsin kotiin. Kanyylit poistettiin heti aamusta ja kävin suihkussa. Sit tuotiin ruoka ja ruokailun lopussa vielä kipulääkkeet. Ajattelin et lääkkeet ois hyvä ottaa kun lähden kotiin, mut olin aika täynnä ja lääkkeistä tulin sit liian täyteen. Odottelin taksia ehkä 10 minsaa päiväsalissa ja kotimatkalla aloin voida pahoin. Taksikuski oli onneks juttelevaa sorttia ja häntä kuunnellen sitä pärjäsin kotiin asti. Kotona olin kylmänhikinen, vaihdoin äkkiä yöpaidan päälle ja kaaduin sohvalle ja odottelin et pahoinvointi helpottais. Mies kertoi mitä oli mulle ostanut jääkaappiin, mut mun oli pakko keskeyttää kun ajattelin oksentavani ihan juuri. Pikkuhiljaa pahoinvointi helpotti ja nukahdin tunniksi. Pahoinvointi yllättää edelleen jos olen esim. liian pitkään liikkeellä / istumassa. Eka yö omassa sängyssä oli taivaallinen. Nukuin niiiiiin hyvin, vaikka kävin vessassakin kolme kertaa. Aamupalan jälkeen nukuin vielä lisää ja totesin et uni paras lääke on :)
Viikonloppu meni lepäillessä. Lisää toipumisesta taas tässä joku päivä!

Leikkauspäivä

Leikkauspäivän aamuna 16.10. menin osastolle klo 6.45. Sain sairaalavaatteet saman tien päälle ja esilääkityksen myös. Napapiikinkin laittoivat heti ennen leikkausta ja tukisukat punnersin jalkaan. Ehdin olla huoneessa ehkä vartin kun mun huonekaveri saapui myös ja hänen kanssaan jonkun verran juttelin. Sit alkoi pää olla aika pahasti sekaisin Diapamista ja kello olikin 8 ja lähdettiin leikkaussaliin. Siellä asetuin leikkauspöydälle mukavaan asentoon, mulle laitettiin kanyyli vasempaan käteen, maski naamalle ja sit olinkin jo unten mailla! Seuraavaks heräsinkin heräämössä ja olo oli suht hyvä. Sain pahoinvointilääkettä ja kipulääkettä annettiin kaks kertaa ja sit olinkin jo sen verran hereillä et mut vietiin osastolle klo 14.30. Heti kun pääsin osastolle pyysin lisää kipulääkettä, mut siinä oli vuoro just vaihtunut ja kesti puoltoista tuntia ennen kuin hoitaja tuli piikin kanssa. Kivut oli kuitenkin ihan siedettävät niin en soitellut hoitajaa siinä välissä. Lähinnä pelotti et jos kipu kasvaa maksimaaliseks ni halusin lopettaa sen mahdollisimman nopeesti. Siinä odotellessa huomasin että kivut ei niin koviksi yltyneetkään ja siitä eteenpäin en tarvinnut ylimääräistä kipulääkettä. Tipan kautta meni Toradolia ja Parasetamolia vissiin kolme kertaa vuorokaudessa ja se riitti. Ekana yönä soitin hoitajan kun tippa oli jumissa ja mulla oli ihan järjetön jano. Hoitaja tulla kipitti särkypiikin kanssa ja oli aika ihmeissään kun sanoin etten tarvitse sitä. Kysyi ja varmisteli vielä pari kertaa, mut uskoi sit kun toistin että en tarvitse.
Illalla ennen nukkumaanmenoa oli sellainen olo et voisin hiukan jaloitella ja hoitaja vei mut vessaan. Kun nousin istumaan niin maailma pyöri aika pahasti ja odottelin aika pitkään ennen kuin lähdin liikkeelle. Vessaan meno oli aika vuoristorataa ja sen jälkeen olin ihan puhki. Hoitaja sanoi et leikkauksesta on niin vähän aikaa et olin vielä nukutuskaasuissa. Mahassa oli sellainen olo kuin olisin tehnyt ziljoona vatsalihasliikettä, haavakipua ei juurikaan ollut, mut kuulema haavat oli puudutettu nukutussalissa. Mitään en saanut syödä/juoda, mut veteen kastettuja pumpulipuikkoja sain imeskellä. Ne ei kyllä riittäneet mihinkään ja jano oli ihan järkyttävä.

Huomenna, huomenna, huomenna!!! ...ja mitä hittoa?! Osa 2

Huomenna siis on SE päivä. Tuskin maltan odottaa. Viime viikolla olin hiukan huolissani siitä miten mahdan toipua leikkauksesta ja olenko kauankin kovin kipeä. Nyt on sellainen "tulta päin" -olo. Huomenna VIIMEIN mut leikataan, ja mikä parasta tällä viikolla saan jo alkaa SYÖDÄ :D Tosin määrät on varmaan aika säälittäviä ja nestemäisiä / soseita, mut kuitenkin!

Viikonloppuna maistoin pienen pienen nokareen uunissa valmistettua lohta ja se maistui ihan tillille, vaikka siinä ei ollut mausteena yhtään tilliä! Maistoin myös pienen nokareen kuivakakkua, se maistui ensin hyvältä, mut sokerinen jälkimaku oli aika ällö. Mietiskelin että tällä tavalla mä opettelen syömään uudestaan, maistelen pieniä nokareita.
Ja sit se mitä hittoa?! osa: Viikonloppuna siivoilin ja nostelin joitakin tavaroita lattialta. Kun heitin tyynyn lattialta sänkyyn mietin että siinä oli jotain outoa ja erilaista verrattuna aiempiin kertoihin. Hetken pohdin ja sit tajusin: Mua ei kiristänyt mistään! Sit kokeilin mihin asti sormet ylettyy ja nehän meni helposti lattiaan asti. Mun selkä on ollu kipeenä enkä oo venytelly oikeastaan ollenkaan niin oli pienoinen yllätys et sain sormet lattiaan helposti ja myös pidettyä ne siellä. Ennen selkävaivoja kävin joogassa ja silloin sain kämmenet lattiaan, mut viime aikoina sormenpäät on ylettyneen puoleen väliin säärtä. Ja nyt siis lattiaan asti! Mielenkiintoista.

Mitä hittoa?!

Mä en oo koskaan oikein ollu leivänpäällis -ystävä. Mun leivällä on ollut oivariinia ja sillä siisti. Joskus harvoin (pienempänä useammin) laitan leivälle metvurstia. Joskus laitan juustoa ja joskus kurkkua/tomaattia tms. Mut yleensä siis syön leivän pelkiltään. Kinkusta leivän päällä en oo koskaan tykänny. Kinkku kuuluu joulupöytään ja sillä selvä. En edes tiedä oonko koskaan syöny kokonaista kinkkuvoileipää!
No, eilen sit kattelin telkkaria ja siltä tuli juustomainos. Mies laittoi sekaleivän näköiselle viipaleelle kinkkua ja juustoa. Voi jumalauta että mun alkoi tehdä mieli KINKKULEIPÄÄ.

Ehkä reaktion aiheutti sen että olin huonosti noita pussukoita valmistellu koko päivän, ne ei vaan meinaa mennä enää alas. Tein sitten itselleni kanakeiton ja mansikkapirtelön jälkiruuaks, mut eipä ne paljon lohduttaneet. Voi kun sais syödä!

Yks video GBP:stä

http://www.youtube.com/watch?v=l4vREUUv9Lw


Tommonen löytyi juutuupista. Mä luulin että haavat tulee koko vatsan alueelle, mut ne onkin lähinnä vaan ylävatsalla. No, silti on alkanut jännittää. Nuorempi lapsista itkeskeli tässä yhtenä iltana että jos kuolen leikkauspöydälle. Lääkäreille pitää kuulema sanoa et mulla on kotona pieni tyttö joka on KOVIN huolissaan.

Eilen rappiksessa tuoksui paistettu kala. Melkein myin sieluni että olisin sitä saanut maistaa. Tänään aloin miettiä että onkohan tällä neljän viikon paastolla tarkoitus laittaa myös pääkoppa järjestykseen. Ainakin nyt on helpompaa olla syömättä kuin aluksi...

Vielä viikko! Ja käynti osastolla.

ENEä olis tosiaan viikko vielä jäljellä, toisaalta musta tuntuu et leikkaus on JO viikon päästä. Enää ei onneks oo nälkä, mut voi kun mun tekis mieli broilerisalaattia, vuohenjuustosalaattia, paahtoleipää.... Viime yönä näin unta et söin paahtoleipää ja juustoa. Ukko osas onneks ottaa osaa ja totes et eipä tää leikkaus oo todellakaan mikään helppo vaihtoehto tai oikotie onneen, niin paljon olen töitä tässä tehnyt. Se lämmitti.

Paino putoaa selvästi hitaammin kuin alussa ja veikkaisin et suunnilleen tällaisenä se jatkuu myös leikkauksen jälkeen. Olen ketoosissa ja kroppa on täysin säästöliekillä. Sohvalla istuen mun lepopulssi oli lauantaina 45!! Salilla en oo saanu pulssia nousemaan yli sadan. Nousee se kuitenkin, joten ei kai tarvi olla huolissaan :D Olo on ollu melko energinen, ja oon tehny kävelylenkkejä oikeastaan joka päivä. Salilla kävin viime viikolla 2 kertaa ja tällä viikolla ois tarkoitus käydä yhtä monta. Tänään vaan oli jotenkin väsynyt olo, enkä jaksanut salille lähteä. Olin itselleni armollinen (opin pikku hiljaa!) ja annoin luvan mennä vasta huomenna tai ylihuomenna.

Viime tiistaina kävin tapaamassa sairaanhoitajaa ja anestesialääkäriä. Se käynti jotenkin herätti mut et oon todellakin menossa leikkaukseen, enkä mihinkään pikku toimenpiteeseen. Jotenkin oon koko ajan ajatellu et eihän se nyt kovin ihmeellinen toimenpide ole, sehän tehdään tähystyksessä. Mahaan tulee kuitenkin 7 reikää ja kaikenlaista sieltä leikellään, joten saan kuulema kipupumpun leikkauksen jälkeen. Vähän pelästyin kun oon ajatellu et kipupumpun saa vaan ne, jotka on todella todella kipeitä. Ilmeisesti sit olen leikkauksen jälkeen todella todella kipeä... Mulle neuvottiin myös hengitysharjoitukset leikkauksen jälkeen ja annettiin ohjeita myös leikkauksen jälkeiseen jumppaan (jotta veri kiertää ja hyytymät pysyy poissa) ja sain mukaani lappusen, jossa kerrotaan voinnista leikkauksen jälkeen. Samana päivänä pääsee kuulema jo käymään vessassa, mut sinne ei saa mennä yksin, vaan hoitajien kanssa. Kipupumpussa on Oxanestia, joka on morfiinin johdannainen, ja naureskelin kun mietin millaiseen pöllyyn mahdan siitä mennä kun buranakin jo toimii unilääkkeenä ja Tramalista lähtee taju.

Haluan kyllä lähteä liikkeelle mahdollisimman nopeasti ja ylipäätään toipua mahdollisimman nopeasti, joten kaipa sitä sit pienissä kemikaaleissa on aloitettava. Kaikkein eniten tietysti toivon että en olisi kipeä.
Nyt sitten vaan kärvistellään ENE loppuun ja odotellaan leikkaukseen pääsyä. Hiukan on alkanut jännittää, mut olen silti täysin varma, et tämä on mulle ainoa oikea ratkaisu.

Jessica Simpson ja ENE puolivälissä

Jessica oli pyytänyt päästä laihdutusleikkaukseen, mut onneks rahallakaan ei saa kaikkea ja jopa kaks lääkäriä oli kieltäytynyt tekemästä leikkausta! Hiphei, mä olen tyytyväinen. Jessicalla ei todellakaan ole niin paljon ylipainoa, että se leikkausta tarvis. Eikä se ole kamppaillut kilojensa kanssa kuin vasta toukokuusta. Mut tässä taas nähdään kuinka Hollywoodissa (ja jopa Suomessa) oletetaan äitien olevan entisissä mitoissaan parin viikon kuluttua synnytyksestä. Onneks lääkäreillä on ollu järkeä päässä ja ovat suositelleet luonnollista, hidasta laihdutustapaa. Ja sitäpaitsi, Jessica on mun mielestä tällä hetkellä aika hot! :D

ENE alkaa tuntua ihan hyvältä, mut kyllä mun edelleen vaan tekee mieli syödä ja nälkä on jokapäiväinen vieras :( Tosin nälkä lähtee heti kun juo, mut pötypuhetta et ketoosissa ei tulis nälkä! Vessassa hypin joka yö monta kertaa, eli nukkuminen on mitä on ja koko ajan väsyttää. Mut tavallaanhan kroppa onkin väsymystilassa kun koko ajan pusken eteenpäin liian pienillä kaloreilla. Paino putoaa kuitenkin kivasti ja huomenna olis gastrolla lääkäri/sairaanhoitaja vastaanotto.
Eilen kroppa sanoi yks kaks iltapäivällä et lähdepäs liikkeelle siitä. Niinpä sit tein 50 minsan kävelylenkin ihanassa syysilmassa. En suunnitellut etukäteen mistä kävelen ja kuinka kauan, mut toi 50 minsaa oli just sopiva, hiukan alkoi väsyttää just ennen kun kotiin pääsin, eikä tehny enää mieli pidemmälle mennä. Tänään ajattelin salille mennä.

ENE ja sali (11. päivä)

Oon käyny salilla ENEn aikana, mut olo on ollu siellä aika huono kun on huimannut.

Oon tehnyt rauhallisesti ja vähentäny painoja, mut yleensä seurauksena on jossain vaiheessa ollut pahoinvointi. Juttelin salin työntekijän kanssa ja hän ehdotti että joisin puolikkaan pussillisen juuri ennen kun lähden salille ja toisen puolikkaan välittömästi treenin jälkeen.
Tänään kävin puolen tunnin lenkillä, olin juonut vain vettä sitä ennen. Ennen salia join puolikkaan pussillisen Nutriletin mansikkapirtelöä ja lähdin treenaamaan. Tossuja pukiessa päässä vippas, mut muuten tuntui aika hyvältä! Laitteiden säädöissä joudun välillä olemaan pää alas-tai ylöspäin ja se on aiheuttanut huimausta, mut tänään tunne oli hallittavissa / siedettävä. Join toisen puolikkaan puolivälissä treeniä ja jaksoin loppuun, sekä vielä pyöräillä kevyemmällä vastuksella 15min ja reilu 6km. Olo oli loistava!

Näin siis aion jatkaa tankkausta ja treeniä. Salilla oon ollu 2 kertaa viikossa ja kävelylenkkejä oon tehny viikolla lähes joka päivä. Hiukan vielä mietityttää et tuleekohan lihakset kipeeks kun treenatessa viimiset toistot oli aika tuskaa. Tuntui et lihaksissa ei vaan yksinkertaisesti ollu potkua enää, että ei vaan jaksais enää yhtään. Rutistin silti menemään, eikä tehny kipeetä. Mut ehkä huomenna tekee. NYT olo on kuitenkin ihana ja nautin siitä <3

ENEn ensimmäinen punnitus ja 7. päivä

Vaaka näytti 117,8kg!!!

Edellisessä painossa on viikonlopun juomiset ja syömiset, eli aika lailla nestettä varmaan lähteny liikkeelle. Lisäks kuukkelit tuli käymään ENEn ekalla viikolla, ne yleensä kerää mulla myös nestettä ja nostaa painoa jopa parilla kilolla.

Kuukkeli:

Joka tapauksessa huikee pudotus :D Aamulla taas mietin että onpas mukava nälkä, taidanpa syödä paahtoleipää pitkästä aikaa.....eiku....voi paska.... Mua pelottaa et sit kun saan syödä niin vedän kaikkea kaksin käsin. Tosin se ei oo mahdollista, koska sit on masu jo piennennetty <3 Haluaisin siis syödä, ja mieliteot kohdistuu itseasiassa kaikkeen terveelliseen, kuten kanaan, salaattiin ja..... no kanaan ja salaattiin. Tai vuohenjuustoon..... Tai siihen paahtoleipään..... NO NIIN! Ehkä mä en nyt haaveile ruuasta tän enempää!
Hei muuten! Lady Gaga on lihonnut. Siis OMG!! En voi sanoa kuin että hyvä niin, sehän olikin kaikkien anorektikkojen esikuva tätä ennen.

Kuudes päivä ja olo ihan ok.

Eilinen päivä meni aika kivasti. Kasvikset ei kiehtonu ollenkaan, joten en sitten syönyt niitä. Yhden banaanin pistelin eilen menemään, mut tänään luin ohjeita, niin banaani on kaiketi kiellettyjen listalla.

Eilen kävin myös yhteensä n. puolentoista tunnin kävelyllä ja se teki kyllä olon ihanaks, vaikka hitusen metsässä huimaskin. Mulle on pari päivää tullut sellainen olo et syönpäs jotakin hyvää (salaatin, broileria, leipää) mut sit muistan etten saakaan syödä :( Eilenkin lenkin jälkeen ajattelin et nyt meen kotiin ja teen itelleni hyvän salaatin....eiku....voi paska. Nään myös unta et syön kaikenlaista, viime yönä meni dacapo patukoita, vaikka en oo livenä niitä syöny ties koska viimeks.

Nälkä ei varsinaisesti oo vaivannu, tänään on ollut ihan hyvä olo, mut sellainen hiukopala-olo on kyllä. En tiedä et tekeekö mun vaan mieli syödä vai onko mulla nälkä. Vatsa on tyhjä, mut ei kipee. Toivottavasti tää parempi olo pysyy...

Tää on karseeta! Neljäs päivä.

Lähdin heti aamusta ajamaan toiseen kaupunkiin, n. 100 kilsan päähän. Aamulla join normaalin pussillisen ja vettä. Matkaan otin mukaan banaanin ja Nutrilet patukan. Matkalla join puoli litraa vettä ja juuri ennen määränpäätä söin banaanin. Perillä olin skarppina ja kaikki meni hyvin.
Kotimatkalla söin patukan ja join lisää vettä. Kaikki hyvin siihen asti. Mut kun pääsin kotiin niin siitä asti on ollut nälkä ihan koko ajan. Väsyttää ja päätä särkee. Kello on 18.30 ja mä lipitän jo viimeistä pussillistani. Jossain vaiheessa iltaa ajattelin että tulkoon nälkä, mä en jaksa välittää, mut ei se sit niin kovana tullutkaan, vaikka maha murisi. Saas kattoo miten yö menee ja millanen nälkä täs illan aikana vielä tulee. Vai kuukahdanko sitä ennen...

Tuntuu helpommalta, vai luulenko vain?

Eilen illalla oli taas ihan älytön nälkä ja odottelin unta aika pitkään. Vessassa tuli käytyä yön aikana 5 kertaa kuusella.

Onneks aamua kohti helpotti ja sain hiukan nukuttuakin. Aamulla oli ihan hyvä olo ja join ekan pussillisen + vettä ja lähdin siitä aika nopsaan sit kävelylenkille n. puoleksi tunniksi. Tapani mukaan ajattelin syödä banaanin ennen salille lähtöä, mut menikin vain puolikas ja sit oli maha täynnä!

Kävelylenkin jälkeen mua huimas hitusen ja huimaus jatkui salilla myös. Otin aika rauhalliseen tahtiin ja vähensin painoja osasta koneita. Yhdessä tein vain yhden toiston. Huomasin et eilisestä oli tullu ojentajat kipeiks, muuten en kolotuksia missään huomannut. Pyörällä en jaksanut kauheen paljon pyöräillä, vain 5min ja 2km. Tuntuu et lihakset ei vaan jaksa :D Olo oli kuitenkin suht hyvä, pientä huimausta oli.
Kotona oli sit tietty jo kauhee nälkä ja päätin paistaa tilkassa öljyä pussillisen (300g) aurinkokasviksia (porkkana, paprika, papu) ja sipulikuutioita. Mietin et mahtaako aurinkokasvikset olla sallittujen listalla, olen tietysti hukannut ENE ohjeet jonnekin, mut sit ajattelin et hällä väliä, mä syön nää NYT. Aloin siis syödä hyvällä halulla, mut kas kas, en pystynyt syömään kuin puolet ja alkoi tökkiä. Säästin sit loput, join suklaapirtelön ja vetäsin vielä sen puolikkaan banaanin jääkaapista ja sit olinkin ihan ähky. Mielenkiintoista!

ENEn toinen päivä ja salikäynti

Ihan kivasti meni eilinen päivä, kun nälkä alkoi ilmoitella tulostaan, join pussillisen ja paljon vettä. Eilisen päivän aikana meni myös kokonainen kurkku ja kaksi tomaattia. Nälkä oli aina pari tuntia pois ja ilmoitteli taas tulostaan, mut hyvin riitti neljä pussia ja yks patukka pitämään nälän poissa. Kunnes sitten yöllä valvoin 45min koska oli ihan järkyttävä NÄLKÄ.

Kävin myös vessassa neljä kertaa yön aikana, eli nesteitä tuli nautittua runsaasti. Tänä aamuna kävin vaa´alla, vaikka ei ehkä kannattais, ja paino oli pudonnut 1,8kg. Tästä eteenpäin yritän käydä vaa´alla vain kerran viikossa.

Tänään olin sitten salilla. Ajattelin että teen sen minkä jaksan ja käytän pienempiä painoja. Eipä juurikaan tarvinnut painoja vähentää, tuntui ihan hyvältä ja lopussa poljin 10 minsaa ja 5km. Olo oli salilla ja sen jälkeen loistava. Ennen salille menoa söin banaanin. Treenin aikana, ennen sitä ja sen jälkeen join runsaasti vettä.

Mukavaa jos salilla voisi käydä koko ENEn ajan!

ENEn alku

Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Ainakin tuntuu vahvasti siltä :) Viime yönä näin unta että laitoin koko uuninpellillisen täyteen paneroituja kanapihvejä (joista en tykkää) ja olin laittamassa ne uuniin ja hymyilin itsekseni kun ajattelin että kohta saan syödä ne. Sit jostain tuli mun äiti ja sanoi että noihan on pelkkää rasvaa, et sä niitä voi syödä. Mä petyin ihan kauheesti ja katsoin pellille, jossa nyt oli kaupan valmiita jauhelihapihvejä ketsupilla kuorrutettuna ja haikeena luovutin pihvit äidille. Mä en tykkää jauhelihapihveistä.
Aamulla oli hiukan halju olo kun ajattelin että en sit saa syödä muuta kuin kasviksia ja pussikeittoja. On mulla yks patukkakin tälle päivälle varattuna, mut kalorit on 655, joihin en oo laskenut kasvisten kaloreita. On sellanen olo, et mitä jos pistänkin vahingossa suuhuni jotain syötävää, siis sellaista mitä en saa syödä.

Kaipa sitä nyt alkupäivinä on kuitenkin sen verran varuillaan ettei syö mitään kiellettyä. Sit kun alkaa tottua ajatukseen, ni voikin ehkä lipsahtaa. En tiedä.
Tämä aamu sit alkoi pussikeitolla, söin/join sen n. klo 8. Klo 10.30 oli ihan törkee nälkä ja paikat vapisi ja tutisi niin totesin et on vissiin aika syödä jotakin taas. Paloittelin 2 tomaattia lautaselle ja join mustikkapirtelön (se on pahaa) ja reilusti vettä niin nyt on taas ihan kohtuullinen olo.

Väsyttää kyllä ihan vietävästi ja viluväristyksiä kulkee pitkin kroppaa. Mut kaipa tää tästä paranee kun pääsen ketoosiin asti... En ajatellut salille mennä tänään. Mahdollisesti otan päiväunet. Yritän kuunnella mitä kroppa sanoo.
Sairaanhoitaja kehoitti keventämään ennen ENEn alkua, mut mä tein tietysti juuri päin vastoin. Perjantaina söin hesellä, lauantaina amarillossa ja sunnuntaina olin kaverin kanssa mökillä, joimme lonkeroa, söimme sipsejä ja karkkia sekä paransimme maailmaa. Näiden seurauksena painokin nousi pari kiloa, mut en jaksa murehtia. Putoo se kuitenkin ennen seuraavaa kontrollia ;D