ENEä olis tosiaan viikko vielä jäljellä, toisaalta musta tuntuu et leikkaus on JO viikon päästä. Enää ei onneks oo nälkä, mut voi kun mun tekis mieli broilerisalaattia, vuohenjuustosalaattia, paahtoleipää.... Viime yönä näin unta et söin paahtoleipää ja juustoa. Ukko osas onneks ottaa osaa ja totes et eipä tää leikkaus oo todellakaan mikään helppo vaihtoehto tai oikotie onneen, niin paljon olen töitä tässä tehnyt. Se lämmitti.
Paino putoaa selvästi hitaammin kuin alussa ja veikkaisin et suunnilleen tällaisenä se jatkuu myös leikkauksen jälkeen. Olen ketoosissa ja kroppa on täysin säästöliekillä. Sohvalla istuen mun lepopulssi oli lauantaina 45!! Salilla en oo saanu pulssia nousemaan yli sadan. Nousee se kuitenkin, joten ei kai tarvi olla huolissaan :D Olo on ollu melko energinen, ja oon tehny kävelylenkkejä oikeastaan joka päivä. Salilla kävin viime viikolla 2 kertaa ja tällä viikolla ois tarkoitus käydä yhtä monta. Tänään vaan oli jotenkin väsynyt olo, enkä jaksanut salille lähteä. Olin itselleni armollinen (opin pikku hiljaa!) ja annoin luvan mennä vasta huomenna tai ylihuomenna.
Viime tiistaina kävin tapaamassa sairaanhoitajaa ja anestesialääkäriä. Se käynti jotenkin herätti mut et oon todellakin menossa leikkaukseen, enkä mihinkään pikku toimenpiteeseen. Jotenkin oon koko ajan ajatellu et eihän se nyt kovin ihmeellinen toimenpide ole, sehän tehdään tähystyksessä. Mahaan tulee kuitenkin 7 reikää ja kaikenlaista sieltä leikellään, joten saan kuulema kipupumpun leikkauksen jälkeen. Vähän pelästyin kun oon ajatellu et kipupumpun saa vaan ne, jotka on todella todella kipeitä. Ilmeisesti sit olen leikkauksen jälkeen todella todella kipeä... Mulle neuvottiin myös hengitysharjoitukset leikkauksen jälkeen ja annettiin ohjeita myös leikkauksen jälkeiseen jumppaan (jotta veri kiertää ja hyytymät pysyy poissa) ja sain mukaani lappusen, jossa kerrotaan voinnista leikkauksen jälkeen. Samana päivänä pääsee kuulema jo käymään vessassa, mut sinne ei saa mennä yksin, vaan hoitajien kanssa. Kipupumpussa on Oxanestia, joka on morfiinin johdannainen, ja naureskelin kun mietin millaiseen pöllyyn mahdan siitä mennä kun buranakin jo toimii unilääkkeenä ja Tramalista lähtee taju.
Haluan kyllä lähteä liikkeelle mahdollisimman nopeasti ja ylipäätään toipua mahdollisimman nopeasti, joten kaipa sitä sit pienissä kemikaaleissa on aloitettava. Kaikkein eniten tietysti toivon että en olisi kipeä.
Nyt sitten vaan kärvistellään ENE loppuun ja odotellaan leikkaukseen pääsyä. Hiukan on alkanut jännittää, mut olen silti täysin varma, et tämä on mulle ainoa oikea ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti