Huomenna, huomenna, huomenna!!! ...ja mitä hittoa?! Osa 2

Huomenna siis on SE päivä. Tuskin maltan odottaa. Viime viikolla olin hiukan huolissani siitä miten mahdan toipua leikkauksesta ja olenko kauankin kovin kipeä. Nyt on sellainen "tulta päin" -olo. Huomenna VIIMEIN mut leikataan, ja mikä parasta tällä viikolla saan jo alkaa SYÖDÄ :D Tosin määrät on varmaan aika säälittäviä ja nestemäisiä / soseita, mut kuitenkin!

Viikonloppuna maistoin pienen pienen nokareen uunissa valmistettua lohta ja se maistui ihan tillille, vaikka siinä ei ollut mausteena yhtään tilliä! Maistoin myös pienen nokareen kuivakakkua, se maistui ensin hyvältä, mut sokerinen jälkimaku oli aika ällö. Mietiskelin että tällä tavalla mä opettelen syömään uudestaan, maistelen pieniä nokareita.
Ja sit se mitä hittoa?! osa: Viikonloppuna siivoilin ja nostelin joitakin tavaroita lattialta. Kun heitin tyynyn lattialta sänkyyn mietin että siinä oli jotain outoa ja erilaista verrattuna aiempiin kertoihin. Hetken pohdin ja sit tajusin: Mua ei kiristänyt mistään! Sit kokeilin mihin asti sormet ylettyy ja nehän meni helposti lattiaan asti. Mun selkä on ollu kipeenä enkä oo venytelly oikeastaan ollenkaan niin oli pienoinen yllätys et sain sormet lattiaan helposti ja myös pidettyä ne siellä. Ennen selkävaivoja kävin joogassa ja silloin sain kämmenet lattiaan, mut viime aikoina sormenpäät on ylettyneen puoleen väliin säärtä. Ja nyt siis lattiaan asti! Mielenkiintoista.