89.9 kg

Ja siinäpä on paino pysynyt viime viikkoina, eli just alle 90 kg, välillä 88, jotain ja välillä 89, jotain. Mulla on kyllä sellainen olo koko ajan että maha on ihan hirveen iso, en tiedä mistä se johtuu. Oisko turvotusta? Tai alan tottua tähän olotilaani? En oo salilla käynyt pariin viikkoon koska oon ollu oudon paleleva ja ollu pikkasen lämpöä. Sellanen olo et tulisin kipeeks, mut en sit kuitenkaan oo tullu. Töissä olen ollut ja syönyt Panadolia. Kotona oonkin sit ollu ihan kuitti ja viikonloppuna tuli nukuttua 10 tunnin yöunia ja parin tunnin päiväunia lisäks. Tänään oli jo ihan kiva mennä töihin :) Ei siis mitään kovin kummallista elämässä. Huomasitteko muuten että Christina Aguilera oli vaihteeksi laihtunut? Olihan se hyvännäköinen, mutta niin se oli hiukan pyöreämpänäkin. Taas kerran jotenkin surullista että se koki tarpeelliseksi laihduttaa kun juuri huuteli kovaan ääneen että levy-yhtiön on parasta totutella tekemään töitä lihavan naisen kanssa. Ja vi**u kun en saa vieläkään lisättyä kuvia tänne. Piti laittaa kuva Aguilerasta mtv awardseista. Se ei todellakaan näyttänyt onnelliselta niissä kuvissa. Musta se näytti lähinnä siltä et pillahtaa ihan just itkuun. Onnistuisko toi sitten. En tiedä...

89,9 kg

Oho! Nyt pitääkin olla tarkkana. En missään nimessä halua että paino nousee yli 90 kilon, se on mun turvaraja. Mulla ei oo vatsa toiminut pariin päivään, kenties siksi on painokin noussut. Mitään merkitystä ei tietenkään oo sillä et viikonloppuna söin karkkia ja jätskiä niin et olin lievässä sokerikoomassa. Tänään kävin salilla ja ehdin sinne ennen suurinta ruuhkaa, mikä oli ihanaa! Koneisiin ei tarvinnut jonottaa ja sain tehtyä ohjelmani just niin kuin halusin. Huomenna taas uudestaan.

89,1 kg ja 88,5 kg

Eilen paino siis 89,1 ja tänään 88,5. Tuli sellainen olo aamulla et haluan mennä vaa´alle kun oli jotenkin niin kevyt olo. Onko mulla siis viikon aikana tullu kilo takaisin vai pudonnut 100 grammaa :P Mulla on uus aamupala: appelsiini! Niin uskomatonta, että yks appelsiini täyttää vatsan ja vielä pitää nälän poissa lounaaseen asti. Ainoo murhe on, että siinä ei oo proteiinia, mut kun se maistuu niiiiiin hyvältä, etten jaksa välittää. Ehkä välitän sitten kun proteiinipitoisuuteni on liian matala. Ei tästä syömisien tarkkailusta näytä ikinä pääsevän eroon, mukana kulkee koko loppuelämän, kävit leikkauksessa tai et! Tänään on silti hyvä päivä. Kävin eilen salilla, olo on kevyt ja menen salille myös tänään.

28.10. 88,6kg

Paino sit taas putos kun alkoi kyllästyttää se liiallinen makean syönti. Ehkä osansa oli myös sillä että aloin käydä enemmän salilla. Nyt on taas tsemppi päällä ja salille on ihana mennä. Salin jälkeen on niin euforinen olo, et sitä tosiaan suorastaan kaipaa. Oon nostanut painoja, ja tällä hetkellä teen samoilla painoilla kaikissa laitteissa, kuin ennen leikkausta. Alkaa olla normaali olo :) Normaali olo alkaa olla myös syömisten suhteen. Huonon itsetunnon omaavana läskinä tietysti vertailen itseäni muihin ja olen huomannut, että syön aika lailla saman verran kuin normaalipainoiset tuttavani. Paitsi että lounasta menee kyllä vähemmän. Aamupala mulla on samanlainen kuin muillakin, joskus jopa runsaampi. Lounaalla syön yleensä vähemmän kuin muut, mut saan kyllä vatsani täyteen. Välipala taas on samanlainen tai runsaampi kuin muilla. Perjantaina huomasin töissä et söin suklaata saman verran kuin muut. Kun iltapäivän kokouksessa oli tarjolla suklaata, se ei enää maistunut mulle eikä muille. Jotenkin kieroutuneen hyvä olo tuli siitä et huomasin olevani samanlainen kuin muut. Jotenkin se vaan tuntuu hyvältä olla normaali. Työkaveri muuten viime viikolla sanoi että hänen mielestään en ole lihava. Purskahdin melkein itkuun. Liikkuessa olen saanut ihania tuntemuksia. Salilla olo on vahva, kun saan nostettua isompia painoja kuin ennen. Kävelylenkillä tulee välillä olo kuin lähtisi lentoon, niin kevyeltä olo tuntuu, eikä hengästytä, eikä satu. Vähän samanlainen tunne kuin joskus lapsena leikkiessä ja juostessa kun tuntui että voi tehdä mitä vain ja pystyy mihin tahansa. Oli ketterä ja nopea ja juoksi kuin gepardi. Se tunne on ihana :)

89,6 kg

Oli eilen. Olen elänyt kuin possu sen jälkeen kun ravitsemusterapeutilla kävin. Tuin partiotyttöjen toimintaa ja ostin isän punssipallosia, äidin suklaapallosia, toffeeta ja tenavien toivekarkkeja + laivakarkit päälle. Viikko meni sit herkkuja syödessä, mut nyt alkaa onneks riittää :D On se kumma et ne herkut pitää saada tuhottua jos niitä vaan on. Voishan niiden antaa olla ihan rauhassa kaapissa, mut ei. Kävin eilen salilla. Kävin salilla myös tänään! Mietin että kun on sellaisia liikkeitä ja laitteita, joita on niiiiiin tylsä tehdä, että jospa en tekiskään niitä joka kerta, vaan jaan ne eri päiville. Niinpä siis viivyn salilla lyhyemmän aikaa, mutta käyn siellä useammin. Parina päivänä on tuntunut hyvältä, saas kattoo miten sit loppuviikosta, tai ens viikolla. Nyt mun päivärytmi on siis: Aamukävely, työt, iltapäiväkävely, sali ja klo 18 olen sit hommat tehny. Kauheen pitkäks ilta ei jää, mut katotaan nyt kauanko jaksan, ennen kuin alkaa syyllisyys soimata että pitäis olla enemmän kotona. Keskiviikko on mun vapaapäivä salilta, sillon käyn vesijuoksemassa, jos käyn. Saatan myös vetää lonkkaa. Liikkuminen tuntuu hyvältä ja musta on käsittämätöntä että liikun senkin verran kuin nyt liikun. Ja toisaalta on vaikea käsittää, et aiemmin en liikkunut juuri ollenkaan. Tai no, kävinhän mä salilla jo ennen projektin alkua. Vai onkohan tää projekti. Silloinhan tällä pitäis olla määritetty loppu, eikä mulla oo. No, en nyt parempaakaan sanaa keksi, joten puhun projektista. Tänään mietin että joskus oon ajatellut et onpa helppoa siinä kohtaa kun painoa on ylimääräistä enää 10 kiloa tai 5 kiloa jne. Mietin että nyt vois vetää sellasen nutriletkuurin ja pudottaa loput kilot pois ja sit olisin normaalipainossa. Mut ei mua huvita. En mä jaksa. Ihan sama. Mä elän elämääni ja jos paino putoo niin ihan jees. Jos ei putoo, niin ihan jees sekin.

Vuosipäivä! 88kg, eli pudotusta 45 kg.

Vuosipäivä oli eilen ja paino piti tietysti punnita silloin. Vaaka näytti 88 kg, eli tasan 45 kiloa vähemmän kuin lähtiessäni projektiin. Leikkauspäivän aamuna paino oli 111kg. Eilen oli ravitsemusterapeutin tapaaminen ja tänään kävin sairaanhoitajan vastaanotolla. Ravitsemusterapeutin käynnistä en paljon kostunut. (Mistä toi sanonta tulee?!??) Ruokavalio on aika lailla mallillaan, saan riittävästi proteiinia ja kasviksia menee sopivasti. Nesteitä menee myös riittävästi, eli kaikki okei. Ruokavaliossa on tietysti vielä kiristämisen varaa, mut en edelleenkään halua verenmaku suussa tavoitella jotain tiettyä ihannepainoa. Paino putoo jos putoo, mut en usko sen paljon tästä enää putoavan. Sairaanhoitajalla oli ihan kiva käydä, juteltiin joistakin muutoksista, joita tässä on vuoden aikana ollut ja opeteltu. Tulevan vuoden haasteisiin lukeutuu se, että vatsan täyttymisen tuntemus muuttuu. Nyt tulee täysinäinen olo ja sit täytyy pitää taukoa, vastaisuudessa täyttymisen tuntemus häviää ja siks on tärkeää huolehtia siitä et on riittävän pienet annokset. Mulla homma toimii aika kivasti, koska kotona syön usein leipälautaselta ja töissä on aina valmiit annokset / etukäteen suunniteltu ateria. Kävin muuten laivalla viikonloppuna ja sain alennusta kun näytin leikkauksesta kertovan lääkärintodistus korttini. Seisovassa päydässä söin oikeastaan kaikkea mitä halusin, mut tietysti pieniä annoksia ja todella hitaasti. Mitään en juonut. Paikalla oli myös lapsia, ja huomasin, että söin vähemmän kuin 10 vuotiaat. Ja ihan vuosipäivän kunniaksi kävin äsken juuri vessassa yökkäämässä. Söin lautasellisen lihakeittoa ja kauraleipää. Leipä oli hyvää, joten tein pari pientä viipaletta lisää. Kaikki hyvin tähän asti. Jälkiruuaksi otin sitten pienen määrän suklaata ja kului ehkä 15 minsaa kun alkoi maha olla tosi kipeä. Odottelin et kipu hellittää, mut sit tuli niin paha olo, että piti mennä vessaan ja yökkihän siinä tuli. Mua jopa hymyilytti koko tilanne. En nimittäin edes muista koska olisin viimeksi joutunut oksentamaan siksi et söin liikaa. Liikunta on tällä viikolla jostain syystä jäänyt. Olen kyllä tehnyt kävelylenkkejä, mut salireissu on tältä viikolta tekemättä. Ei oo vaan huvittanut. Katotaan josko ens viikolla sitten :)

88,4kg

Mielenkiintoinen juttu. Kun antaa hiukan löysää, eli n. kerran viikossa syö hiukan hyvää, esim. jäätelön, ni paino putoaa. Totaalikiellossa ei pudonnut. No paskanmarjat, sattumaahan se oli, mut kiva joka tapauksessa et ON pudonnut. Ei oo kovin palkitsevaa kieltäytyä ihan kaikista herkuista, eikä paino silti laske. Viikonloppuna olin kaupassa ja näin uuden domino maraboulevyn. Pitelin sitä käsissäni ja mietin miltä se maistuu. Varmaan ihan taivaallisen hyvältä. Sit mietin et jos ostan koko levyn, ni myös syön koko levyn. Niinpä laitoin sen takaisin hyllylle (kuvitelkaa!) ja mietin että maistan sitä sitten kun olen käynyt vuosikontrollissa. Voin vaikka ostaa levyn töihin, maistaa palan ja jättää loput taukohuoneen pöydälle. Ihan kokonaan en nameista kieltäytynyt. Ostin jätskituutin. Ässätuutin. En siis edes mitään säälittävän kokoista pingviinituuttia vaan ässätuutin. Ässätuutin. Siinä tuli namihimo tyydytettyä, sain proteiineja ja yhden aterian. Se nimittäin täyttää sen verran ettei hetkeen ollut nälkä. Oli meillä tänäänkin taukohuoneessa suklaata tarjolla. Mut mietin miltä se maistuis mun suussani ja totesin että en mä oikeastaan halua sitä syödä. Toi on tepsinyt muuten monet kerrat. Karkkihyllyllä mietin et jotain hyvää tekis mieli. Sit mietin miltä mikäkin maistuu, eikä sit enää teekään mieli. On käynyt jopa niin että oon karkkihyllyltä lähtenyt hakemaan jätskiä tai rahkaa. Jotenkin pidän niitä ravitsemuksellisesti parempina kuin karkkia ja / tai suklaata. Ja kenenkään ravitsemusterapeutin ei tarvitse kumota mun luuloani. Kiitos. Joo mut siis aiemmin menin karkkihyllylle ja katselin valikoimaa: Toi on hyvää, tota tekee mieli ja kaikki päätyi ostoskoriin. Nyt tosiaan mietin mitä mun OIKEESTI tekee mieli, vai tekeekö mieli ollenkaan. Kun kuitenkaan en syö karkkia joka päivä, niin haluan jotain sellaista, mikä tosiaan maistuu hyvältä, en halua tuhlata herkkuhetkeä siihen että en pidäkään karkin mausta. Onhan makutottumukset muuttuneet, jotkin lempisuklaat maistuu kumman teolliselle nykyään ja fazun sininen maistuu ihan vaan sokerilta. Kummallista. Salilla kävin myös tänään ja olo on nyt suihkun jälkeen, yöpaita päällä ja villasukat jalassa aika bueno. Isossa mukissa on options kaakaota. Suosittelen. Oon syönyt tänään aika vähän, huomasin sen salilta tullessani, mut listaan tähän kuitenkin tän päivän sapuskat. Aamulla lasi vettä, jossa liuotettuna kolme kuivattua luumua. Aamupalaksi puolikas purkki rahkaa, puolikas pilttipurkki (persikkabanaani) ja puolikas (iso) banaani. Lounaaksi salaattia, jossa oli jotakin salaatinlehteä, persikkakuutioita, sinihomejuustoa, kurkkua, tomaattia, kanakuutioita ja salaatinkastiketta. Se oli kolmasosa cittarin valmissalaatista. Puolikas lasi appelsiinituoremehua. Välipala kuten aamupala + kaksi karpalokeksiä (niitä täysjyväisiä) Kotona söin frost rice krispiesejä n. desin + desi maitoa Salin jälkeen exquisa vaniljarahkaa puolikas purkki (sellainen iso pyöreä) Iltapalaksi vielä 2 viipaletta polar-juustoa ja options kaakaota (4tl options, vettä 3dl, maitoa 1 dl) Nälkä ei oo ollu, paitsi just ennen aamupalaa.Johtunee siitä etten ehtinyt juoda siinä välissä ollenkaan.

89,1 kg

Joopa joo. Kaks viikkoa meni totaalikiellossa, eli en syönyt MITÄÄN herkkuja. Silti alkuun vaakalukemat näytti nousevan. (Ja näköjään en pysty kuvia liittämään enää, yritin mut niin nörtti en oo et olisin keksiny miksei onnistunut.) Ajattelin et onpa tyypillistä. Kun yrittää olla fiksusti niin paino sen kuin nousee. No, oli se näköjään laskenut viikon aikana kuitenkin. Odottelen tässä et oisko kierto taas siinä vaiheessa et kohta putookin yks kaks useampi sata garamma. Haluaisin et lääkärillä vuositarkastuksessa BMI olis alle 30. Kotona se tietysti on kun punnitsen itseni rakko tyhjänä ja ilman vaatteita. Koko kesän olin käymättä salilla. Nyt oon käynyt pari kertaa, koska selkä on rikki. Tai no, oli mun tarkoitus mennä muutenkin, mut selkä kerkes sanoo poks sitä ennen. Kesän tauko kyllä tuntui, mut ihmeen helposti painot kuitenkin nousi, eikä paikat tullu kipeeks. Nyt oon alottanu myös vesijuoksun ja kävelylenkkejä teen päivän aikana vähintään 2 x 10 min, ja enimmillään 2 x 30 min. Nyt siis vaan odotellaan ja kattellaan miten painon käy. Kaiken järjen mukaan sen pitäis alkaa laskea, mut jos ei ala, niin sit vaan tyydyn tähän painoon. Tuntuu että vähempää en VOI enää syödä. Parina päivänä yritin, mut sit illalla oli nälkä KOKO ajan, se ei tunnu kivalta.

Paino 89, 3 kg

Onnistuuko tämä nyt? Kokeillaan! Paino siis 89,3 kg ja nyt olen viikon ajan ns. ottanut itseäni niskasta kiinni. Viikko ollut totaalikieltäytymistä kaikista herkuista ja näin aion pitää siihen asti kunnes olen käynyt vuosikontrollissa, joka on 16.10. MITÄÄN herkkuja en aio syödä viiteen viikkoon ja uskon että se onnistuu, olenhan sentään ENEillytkin neljä viikkoa! Syy tähän ns. ryhtiliikkeeseen on se, että mulla alkoi mennä herkkuja joka päivä, ja huomasin että normaali ruokavalio alkoi kärsiä siitä: Kun söin jätskiä, en saanut menemään proteiinia hyvistä lähteistä (onhan jätskissäkin proteiinia) ja liian paljon meni hiilareita, jolloin olin koko ajan ihan kuitti. Jätskiä meni joka päivä ja siihen suklaata lisäks. Siinä ei oikein ollut mitään järkeä, vaikka kalorit ei ehkä nousseetkaan yli suositusten, niin olo oli koko ajan huono. Paino ei siis noussut yhtään, mut olo oli aika ikävä ja huomasin et koko ajan tekee myös makeaa mieli. Siksi halusin katkaista homman kunnolla ennen kuin olisin elänyt pelkillä herkuilla ja voinut huonosti. Viiden viikon jälkeen löysään ja sallin taas herkut esim. työpaikalla, mut jos alkaa mennä ihan kokopäiväiseksi herkutteluksi niin palautan itseni takaisin maan pinnalle. Hiilareista nyt vaan tulee huono olo! Tosin ei mulla tänäänkään kauheen hyvä olo ollut. Söin ilmeisesti aamupäivän aikana ihan liian vähän ja kun pääsin kotiin, olin valmis syömään IHAN mitä tahansa. Söin sitten lihakeittoa, ja näkkärin juustolla + maustekurkkuja, mut ei se riittänyt. Jatkoin kauratyynyllä (leipä) ja juustolla, mut sekään ei riittänyt. Join maitoa jotain 3 desiä, söin yhden nutrilet patukan ja alkoi olla jo paha olo, mut edelleen oli sellanen olo et jotain piti saada. Söin muromysliä ja maustamatonta jogurttia (suhteessa ½ dl + 1 dl), mut SILTI halusin jotain makeaa. Otin muutaman weetabix minis suklaamurokkeen ja maitoa ja ahdoin ne kitusiini. Mietin siinä syödessä et kohta on paha olo. Joko tulen niin täyteen että oksennan, tai sit tulee kunnon dumping (jep. Pari kertaa tullut sekin koettua) ja odottelin että syke alkaa nousta, alan hikoilla ja tulee paha olo. Mut ei. Sit olikin äkisti maha ihan täynnä, jopa liian täynnä, kiikuin ihan siinä reunalla, maha oli hitusen kipee, mut sit se meni ohi, samoin myös kaikki himot: makeanhimo ja syömishimo. Siitä on aikaa vajaa kaks tuntia ja olen lipitellyt vettä sen jälkeen. Jotain iltapalaa ajattelin vielä syödä ja päätin että huomenna työpäivän aikana ON syötävä enemmän kuin purkki rahkaa, purkki hedelmäpilttiä, pieni banaani, n. 2 dl keittoa, pari ruokalusikallista raejuustoa ja muutama krutonki. Nyt kun luen noita ruokia mitä päivän aikana olen syönyt niin tajuan, että eihän siinä ole oikein mitään. Töissä siis syötävä enemmän ja kotonakin ihan kunnon ruoka ja välipalat niin ehkä huomenna on parempi olo. Just nyt mulla tärisee kädet ja alkoi hikoiluttaa. En tiedä onko kyseessä dumping vai onko mulla sokerit laskeneet. Tuntuu et maha kuitenkin on täysi. Otan siis hiukan muromysliä + maustamatonta jogurttia ja katson mitä tapahtuu. Siinä onkin sit mun iltapala, ehkä hiukan maitoa lisäks ja siinä sit ne päivän syömiset olikin! Tai no, yhden nektariinin vois vielä pistellä menemään....

Täällä taas! Tai sit ei.... Pystyn kirjoittamaan vain otsikkoon. Pitää kysyä joltain nörtiltä mikä tässä on vikana. Palaan astialle...

Paino 89,4 kg, siinä se on ollut viime viikot. En pysty lisäämään tekstiä kuin otsikkoon :(

Paino 89,4 kg

Vielä sunnuntaiaamulla se oli 88,7 :)

Paino 88,7 kg

Ja vyötärönympäryksenkin mittasin aamulla, se oli 106 cm. En vaan yhtään muista mitä se viimeks (ja koska) olis ollu. Ilmeisesti paino on taas laskusuunnassa pienen lepovaiheen jälkeen. Syömisissä ei mun mielestä oo mikään muuttunut, ja viime viikolla oli se yks salikerta. Kattellaan.....

8.7.13 Paino 89,5kg

Ja eilen kävin salilla! Ihanaa oli taas kerran :) Tein pienemmillä painoilla ja vaan kaks sarjaa ku koko kesäkuuna en salilla käynyt. Hyvältä tuntui, ja hiukan on lihakset kipeet tänään. Pitäis käydä useammiiiiinnnn...... En vaan tajua miks sinne ei tuu mentyä kun se kuitenkin on kivaa ja olo ihana jälkikäteen.

Paino 90.7 kg

Siinähän tuo paino seilaa edes takaisin. Salilla en oo käyny vissiin koko kesäkuussa kun kelit on ollu niin kivat et oon maannu rannalla :D

89,7kg

Ennen juhannusta paino oli 89,4 kg ;)

Paino 89,9kg

Nyt siis ekan kerran virallisesti alle 90 kiloa! On vaaka aiemminkin näyttänyt kasilla alkavaa,mutta nyt siis ekan kerran virallisena punnituspäivänä. Ei tää tunnu oikeestaan miltään. Ihan jees :) Tavoitteet on kuitenkin jo paukkunu aikaa sitten ja nyt se paino vaan putoaa jos putoaa. Toistan jälleen itseäni...

Viikonloppuna ostin Janina Fn farkut. Katselin niitä cittarin henkarissa ja mietin et suurin koko siinä oli 46. Tuumin et se on kyllä liian vähän, varsinkin kun housut NÄYTTI tosi pieniltä.  Mallasin vyötäröä siinä ja hymähdin et no, kokeillaan nyt sitten. Sovituskopissa vedin toisen jalan lahkeeseen ja nauroin että eipä taida toisen jalan meno lahkeeseen onnistua, ja vaikka onnistuiskin niin vyötärö jää jonnekin polvien kohdalle. Laitoin kuitenkin toisenkin jalan lahkeeseen ja aloin vetää housuja ylös. Ne nousi ylös asti! Ja nappi meni kiinni!!!! Tuijotin vaan itseäni peilistä, enkä meinannut uskoa.  Housut on hyvin kapeaa mallia, pillit, joissa on lahkeessa vetskarit, mut vyötärö oli kuitenkin iso, eli just mun kropalle tehdyt. Kun kerran löysin noin istuvat farkut, niin eihän niitä kauppaan voinut jättää, niinpä ostin ne :)

Olin myös laivalla viikonloppuna, karkkia tuli mukaan juu, mut yhtään alkoholia en ostanut kotiin. Sen sijaan ostin Maybellinen ripsivärin ja marimekon pussukan. Musta on ihan huomaamatta alkanut tulla normaali :D

Paino 90.1kg

Kesällä pidän taas taukoa kirjoittelusta. Painon laitan kuitenkin joka viikko.

Kesä!

Ja kylläpä on ilmoja pidellyt :) Mut mikä loistavinta, mulla on useampi hame, joita voin käyttää ja nehän on mukavan vilpoisia! Aiemmin en oo hameita käyttänyt kun reidet iskee kipinää, mut nytpä ne ei enää hankaa toisiinsa. Eli vaikka on ollu helteet niin olen pärjännyt ihan hyvin, väsyttänyt on tietysti, mut oon kuitenkin pärjännyt ihan hyvin töissä ja töiden jälkeen.
Aijoo! Ostin mä uuden uimapuvunkin! Ajattelin et kerrankin ostan jotain muuta kuin mustaa tai tummansinistä. MUTTA uus puku on musta, jossa on kyljissä värikkäitä kukkia. Se näytti parhaalta mun päällä ja tuntui myös hyvältä. Hiukan tuntuu oudolta kun siinä on topattu liiviosa, mut kyllä se ihan hyvältä tuntui kun eilen sen korkkarsin. Eikä maksanu ku 16.90. Siinä muuten yks kiva puoli lisää, vaatteita saa aika paljon halvemmalla XL-koossa kuin XXXXXXXL-koossa. Tänään tarttui mukaan yks valkonen toppi Seppälästä kympillä :D

Paino 90.1kg

Uusia vaatteita

Olin viikonloppuna shoppailemassa! Ostin paitoja, housuja ja HAMEITA! Mulla on nyt. mm mintunvihreä hame :D Mä en oo koskaan oikeastaan käyttänyt hameita, mut nyt mulla on hame päällä lähes päivittäin. Aamulenkinkin menin hame päällä ja totesin et onpa mukavaa kun hikiset reidet ei hinkkaa toisiinsa ja lyö kipinää. Reidet on sen verran pienet ettei ne osu toisiinsa ja kylläpä hame on mukavan vilpoinen! Tietysti mun hameeni yltää polvien yläpuolelle. Kokeilin hameita, jotka tulee polven alle ja pakkohan se on myöntää et kynähame olis mulle kyl kaikkein passelein. Polven yläpuolelle jäävä on kuitenkin mukavampi ja mun mielestä sopii paremmin arkikäyttöön.

Paino on vaihteeks pudonnut hiukan. Syömisissä en huomaa juurikaan muutosta. Vesijumppa on jäänyt nyt kun luonnonvedetkin on jo sulat ja aurinko paistaa ja rannalla on ihana paistatella päivää. Salilla yritän edelleen käydä kerran viikossa. Ja jos se kerta jää välistä niin selkä kyllä muistuttaa aika nopeesti.

Paino 90,0kg 27.5.13

Paino paikallaan edelleen

Viime viikolta jäi paino merkkaamatta kokonaan, se oli 90,8 kg. Tänään 90,6 kg. Siinä 90 pinnassa se näköjään olla möllöttää. Nyt on onneks jääkiekon maailmanmestaruuskisat ohi niin ei tarvi joka pelin aikana syödä kaikkea hyvää, niinkuin sipsejä, jätskiä ja karkkia. Pikkasen on nyt lipsahtanut herkkupäivät viikollekin. Ihan pikkasen vaan :D
Ostin viikonloppuna uusia vaatteita, ja se oli kyllä ihanaa kun ei tarvinnut valita suurinta mahdollista kokoa ja toivoa et mahtuu sen sisään, vaan sai kattella mistä tykkäs ja valita oman kokonsa. Välillä oli joku koko jopa liian suuri! Niinpä sain siis vaatteita haitarista 44/46-48/50. Käsittämätöntä. Sari Tamminen oli viikonlopun Iltalehdessä ja otsikkona oli et 4 vaatekokoa on nyt pienempi. Mun ukkokultani huomautti et mulla on vaatekoko pienentynyt aika paljon enemmän, parhaimmillaan 10 vaatekokoa. Se veti kyllä aika hiljaiseksi...

Paino 20.5. 90,6kg.

Paino paikallaan

Ainakin tuntuu siltä. Maanantaiaamun paino oli 90,4kg ja tässä loppuviikkoa kohti se tuntuu nousseen. Osansa on varmaan noilla pyhillä, jotka on houkutelleet pitämään ylimääräisiä karkki- ja herkkupäiviä, ja myös Suomen peleillä, joiden ohessa on tietysti syötävä jotain hyvää, ettei mene kynnet ensimmäistä niveltä myöden. Eli ei tässä ilmaiseksi mitään saa (toistanko itseäni?) ja töitä on tehtävä nyt kun kaloreita kuluu paljon vähemmän levossakin kuin silloin 43 kiloa sitten. Mut niinhän se Britneykin myöntää ettei laihduttaminen ole helppoa.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2013050916996569_vi.shtml

Mä en edelleenkään ala verenmaku suussa painoa laskemaan (jep, toistan itseäni) vaan aion nauttia elämästä. Nyt on kyllä sellainen olo et jos haluan painoa vielä pudottaa niin PITÄIS alkaa ihan tosissaan vahtimaan mitä suuhunsa pistää. No, kattelen tässä mitä tapahtuu, mulla on loppuelämä aikaa :) Eilen just itseasiassa kattelin kamalan kokoista pötsiäni (siis sehän on muisto entisestä) ja mietiskelin et pitäis varmaan tehdä jotain. En haluais lähtee siihen että en osaa nauttia siitä mitä olen jo saavuttanut. Mut niin siinä taitaa pikkuhiljaa käydä! Ensin tuntuu ja näyttää kivan kevyeltä ja kun aikaa kuluu niin tää nykyinenkin maha alkaa näyttää isolta, eikä enää ees tunnu niin kevyeltä. Harmi.

Paino 90,4kg

Hups heijaa ja vappu!

Kyllä mä maanantaina kävin vaa´alla, mut jouduin oikein kaivelemaan muistiani et mitä se näytti. Kyllähän mä sen sit lopulta muistin: 90kiloa! Sitten tuli vappu ja nyt onkin taas jo viikonloppu. Aika menny jotenkin juosten tällä viikolla, vaikka en mä mitään erityistä oo ees tehny. Töissä on ollu aika vilkasta ja oon ollu aika kuitti kun oon päässy kotiin. Kahdeksan aikaan huokaisen helpotuksesta et kohta pääsee jo nukkumaan :D Kunnon yöunet on muuten ihan elinehto mulle. Kaikki menee vituralleen jos en nuku tarpeeksi. Ja ilmeisesti töissä on vielä uutta ja ihmeellistä kun viikolla nukuin öisin 8-9 tuntia ja viikonloppuna vetäsin vielä neljän tunnin päiväunet :D Öisin nukun hyvin kuin pikku possu ja aamulla olen virkeä ja herään yleensä jo ennen herätystä.

Tällä viikolla en oo jaksanut mennä salille. Viime viikolla kävin töiden jälkeen ja kas kummaa, kun siellä oli hetken painanut niin ei mikään paikka enää kolottanut eikä myöskään väsyttänyt. Silti en oo tällä viikolla saanut aikaiseksi lähteä. Justiinsa tulin kyllä kävelyltä. Tein yhden tietyn lenkin, jonka päätteeksi oon ollu ihan hikinen ja puhki. Nyt kun sain lenkin loppuun ni käännyin ympäri ja tein saman lenkin toiseen suuntaan! Ja kun pääsin perille, mietin et vois vaikka kolmannenkin kerran vielä mennä, mut en sit menny. Josko vaikka iltapäivällä kävis vielä uudella kävelyllä. Ja illalla vois sit peliä katsellessa venytellä, niinku eilen tein. Se teki gutaa.

Paino 29.4. 90,6kg, tosin puolvuotis tarkastuksessa vaatteet päällä 91,6kg

Puolvuotistarkastus oli ihan turha. Ainoo hyöty oli se et kuulin et labrat on kaikki ok. Ja koska se käynti oli turha niin en jaksa siitä tän enempää kirjottaakaan.

-20 kiloa leikkauksen jälkeen

No, okei. Sata grammaa vielä vajaa, mut eihän se näissä kilomäärissä ole kuin hyttysen pieru!
Tänään ekan kerran töissä työkaveri alkoi ihmetellä et syönkö lounaaksi tosiaan vain puolikkaan keiton. Kerroin siinä sitten kaikkien kuullen et olen ollut lihavuusleikkauksessa ja siitä syntyikin sit hetkeks aika vilkas keskustelu. Joku kommentoi ettei osaa ajatella että olisin ollut niin iso joskus. Eipä kai jos on oppinut tuntemaan mut tän kokoisena ;)
Mun työvaatteet tuli ja ne on liian isot. Aion nyt vetää niitä perässäni ja sit ku meinaan hukkua niihin ni pyydän pienemmät.
Ruokailut menee samalla tavalla kuin ennenkin. Juomista tarttis tehostaa. Herkkuja menee niin kuin ennenkin. Painonpudotus on hidastunut selvästi. Aiemman kilo/viikko menee nyt 200-400g/viikko. Olen tyytyväinen niin kauan kuin painoa ei tuu takasin päin :)

Paino 91.1kg

Viikko töissä ja puoli vuotta hurahtanut

Niinpä niin! Leikkauksesta on huomenna puoli vuotta! Aika on menny hurjan nopeesti. Painoa pudonnut 400g vajaa 20 kiloa leikkauksen jälkeen ja sitä ennenhän meni jo 22 kg. Ei tässä voi olla kuin tyytyväinen.

Töissä syöminen on tosiaan hankalampaa kuin luulin. Tauolla ei kovin paljon kerkeä syömään ja musta tuntuu et mielitekoja on alkanut tulla iltaisin. Mä en oikein keksi mitä söisin päivällä, mut aika paljon on rahkaa ja maitotuotteita mennyt. Ajattelin et niistä tulis sit se proteiini. Edes. Ja jos vaan pitäis järjen päässään ni illan syömisetkin pysyis järkevinä. Makeeta tulee popsittua. Viikonloppuna söin aika huoletta myös jätskiä. Pakkohan sitä on maistaa kun Ben & Jerry´s :ltä tulee uusia makuja! Paino kuitenkin pudonnut.

Paino 91,4kg

Uusi elämäntilanne

Tai no ei tää nyt niin uusi ole, oon mä ennenkin ollu töissä, mut en koskaan leikkauksen jälkeen! Ilmeni nimittäin ihan uusi ongelma. En pysty tauoilla syömään desiä-paria enempää ja vaikka se riittää täyttämään vatsan, tulee väkisinkin tunne et päivän kalorit jää aika vähäisiks. Tän päivän syömiset: Aamulla kolme liotettua luumua + vettä, Aamupalaksi olojogurtti, johon sekoitin n. 4tl pikapuurohiutaleita, lounaaksi meni 1 banaani ja sokerikorppu (nipin napin) ja välipalaksi taas olo+pikapuurohiutaleita. Kotona söin kauhallisen lihakeittoa, viipaleen ruisleipää ja hiukan maitoa. Meinas mennä överiks, mut onneks en sentään oksentanut. Äsken söin kalinka on top jogurtin ja jotain kai vois illalla vielä syödä. Lisäksi oon juonut vettä ja options kaakaota maidolla.Aika pienet määrät siis, vai mitä. Huomiseksi otan lihakeittoa evääksi ja yritän syödä siis jonkun ruuan oikein lounaaksi. Mielenkiintoista nähdä mitä tää tekee painolle, nyt oli taas hiukan paino pudonnut. Ja hei, mun BMI on alle 30, eli olen "enää" lievästi ylipainoinen!

Paino 91,8kg

Pääsiäismaanantai

Pääsiäinen alkaa olla ohi ja huomenna alkaa arki. Söin pääsiäisen aikana yhden mignon munan, mämmiä kermalla, jätskiä ja kaks 100 gramman pussia tv-mixejä. Siinä pääsiäisen herkut, eli aika lailla jäi vajaammaks esim. suklaan osalta kuin vaikka viime pääsiäinen. Mämmiäkin söin ihan riittävästi, vaikka meni "vaan" vajaa rove.
Tänään kävin salilla ja siellä olikin aikamoinen kuhina, ihmiset oli tulleet viettämään vapaapäiväänsä sinne. Sain kuitenkin ohjelmani tehtyä ihan kivuttomasti, eli ei alkanu vituttaa ahtaus.
Kävin viime viikolla myös ekalla lenkkarilenkillä ja mulla oli vaan fleece takkina. Hyvin tarkenin, mut varpaisiin tuli rakot :( Tää vuodenaika on just parasta aikaa ulkoilulle kun luonto alkaa herätä, eikä oo vielä liian kuuma. Ihanaa.
Paino on aika lailla samoissa kuin on ollutkin, onhan se hiukan laskenut. Mulla alkaa bmi olla kolmenkympin puolella!
Mustarastas laulaa :) Ihanaa kun on kevät!

Paino 92,1kg.

Viikonloppu ja mässy

Pitkästä aikaa viikonloppuna oksensin! Söin valmista broileripastaa ja otin pari palaa suklaata päälle. Sit tuli kauhee jano ja join vettä pari kulausta. Mahaan alko sattua ihan kauheesti ja aika nopeesti tuli oksennus. Siinä tuskissani jo ehdin miettiä et lykkäiskö sormet kurkkuun, mut ei sit tarvinu. Mulla tuli viikonloppuna myös dumbing! Join kaakaota pitkästä aikaa ja sen kanssa viipaleen vaaleaa leipää. Kaikki oli hetken ihan hyvin, mut sit alkoi armoton hikoilu ja tärinä. Oli ilta ja kippasin itteni sänkyyn ja nukahdin. En siis osaa sanoa kauanko oireet kesti, mut epämiellyttävää oli sen aikaa kun sitä kesti.
Paino on taas tullu alaspäin, mikä on hyvä juttu. Mulle on jotenkin tullu sellanen olo, et tähän se paino jäikin ja se sopii kyllä mulle.
Kävin tänään kaupassa jos vaikka sattuisin löytämään jotain kivaa päälle pantavaa kun kaikki kaapin vaatteet alkaa olla liian isoja. Löysin yhdet treggingsit

Jep. Pinkit! Noi kyllä näyttää enemmänkin leggingseiltä, mut housut on vähän paksumpaa materiaalia, vähän ku tiukat, joustavat farkut.
No, se mitä mun oikeesti piti kauppareissusta kertoa oli se että otin neljät housut/shortsit kokeiltavaksi ja ne meni kaikki päälle! Vaateostoksilla on siis uus ongelma, valinnanvapaus. Enää ei tarvi ostaa sellaisia vaatteita jotka menee päälle, ja näyttää edes joltakin, vaan voin ihan oikeasti valita mitkä housut haluan! Ongelma on tietysti siinä et olisin halunnu ne kaikki housut, mut kun köyhä on köyhä. Ostin sit ne housut, joita voin nopeimmin alkaa käyttää ja jätin kauppaan ne, joiden käyttöaika olis vasta touko-kesäkuussa. Ihan vaan siks et JOS vielä laihdun ni nehän kerkee parissa kuukaudessa käydä liian isoiks. Mut vaatteita oli siis PALJON ja ne oli ihanan värisiä. Kunpa olis rahaa :D

Hei muuten! Ootteko kuulleet et Madonnakin vanhenee. Siis OMG! Sekin on vaan ihminen.

Ihan järkyttävää kohinaa lehdissä ku Madonna on ilman meikkiä ja näyttää ikäiseltään. Mun mielestä se on ihan helvetin hyvännäköinen 54-vuotiaaksi. No, onhan noi leikkaukset vähän järkkyjä, mutta muuten. Mä en vaan oikein tajua tätä(kään) uutista.

EDIT: Jaaha, mulla on näköjään 1200 merkkiä täynnä, enkä saa painoa enää lisättyä profiiliin. Tulkoon sitten joka tekstin loppuun paino. Eilen 25.3.13 92,6kg

Liian suuret uikkarit

Olin tossa viikonloppuna taas vesijuoksemassa ja tajusin että mun uikkarit (jotka juuri syksyllä ostin) on ihan liian isot. Pepun puolelta lököttää ja rintakupit on aivan liian isot. Ja just uikkari oli ihan sopivan napakka. Pitänee ostaa uusi, mut uikkarit vaan maksaa niin hitsin paljon. Tämmöset perusuikkarit ois kivat, tosin haluisin jo jotain muuta väriä kuin mustaa :)

Vaikka noi on aika perusmallia niin tissit kuitenkin saa kohdalleen ja onkohan tossa mahan kohdalla joku litistysjuttu.... En mä sellaista kaipaa, mut ehkä se on tarpeen kun maha alkaa olla aika roikkuva....

On mulla paidatkin kummallisesti suurentuneet. Tosin tajusin tässä juuri et onhan mulla joulusta taas kiloja hävinny aika lailla. Itse asiassa mun bmi alkaa lähennellä kolmeakymppiä. Se tarkoittaa sitä et kohta oon enää lievästi ylipainoinen! Tajutonta. NORMAALIpainoon on kuitenkin vielä matkaa. Onneks ei oo kiire!

Nautinto ruuasta

Jostakin luin että leikatuilla tulee helposti syömisen sijaan muita kohteita, joista saa hyvää oloa ja nautintoa. Joku shoppailee, joku treenaa, joku alkaa käyttää alkoholia runsaasti. Mä en kyllä oikein ymmärrä et miten niin ei saa nautintoa ruuasta. Kyllä mulle ainakin tulee hyvä olo kun olen syönyt jotakin ja maha tulee täyteen. Kaikkein ihaninta on syödä aamupala ja sit kellahtaa mahansa (mies kysyi minkä mahan) viereen sänkyyn ja nauttia siitä ihanasta tunteesta kun maha on just sopivasti täysi ja sänky tuntuu pehmeältä. Ja sängyssä saa vaan olla ja nauttia ja aika usein nukahtaa :D Saan myös nautintoa esim. jäätelöstä, mut sitä riittä murto-osa aikasempaan verrattuna. Samoin on mm. suklaan kanssa, yks rivi riittää pitkälle aiemman koko levyn sijaan. Hyvä maistuu edelleen hyvältä, tosin jotkut ei, mut ei voi sanoa ettenkö saisi ruuasta enää nautintoa. Enää en pysty ylensyömään ja siinä on se ero. Tai no, pystyn kai siihenkin, mut sit meneekin loppupäivä sohvalla ja pahoinvoivana, ni kovin usein sitä ei viitti harrastaa :D Enkä oo huomannu että mistään sais samanlaista mielihyvää kuin syömisestä. Onhan esim. salitreeni aivan ihana, mut ei se silti tunnu siltä kuin ois syöny pikapuuroa ja jogurttia.

Salipäivä ja mietteitä ja ajatuksia ja kaikenlaista

Tänään oli salipäivä ja ihan kivastihan siellä taas meni. Salille lähteminen mulla takkuaa, mut sit kun pääsen sinne niin kaikki on kivasti ja sieltä lähtiessä olo on aina ihana. Eli kunhan sais itsensä salille potkittua niin kaikki ois ok. Tosin en kyllä väkisin mene salillekaan, koska sit tulee takuulla pidempi tauko kuin kolme viikkoa jos ihan pakolla sinne menen. Mun mielestä ihan suht hyvin oon saanu pidettyä ton kerran viikossa salille -ajatuksen, mut joustan tarpeen vaatiessa. Tiistaina esim. en menny salille ku lähdettiin ukon kanssa kaupoille. Ja mä ostin itelleni t-paidan, kokoa xxl, mut ostin sen marketista hintaan 6,95! Tuskinpa se kovin monta pesua kestää, mut hei, marketista ostettu paita meni päälle!
Kokeilin mä muutamaa toppatakkiakin, jotka oli vaan 20 euroo, mut vaikka ne meni päälle, ni en uskaltanu ostaa kun olivat sen verran nafteja. Veikkaan et kun toppatakkiaika taas tulee niin ne olis ihan ok mun päällä, mut en viittiny tuhlata ees kahtakymppiä jos laihtuminen vaikka yks kaks pysähtyykin.
Nyt mulla on päällä xxl paita ja xl farkut ja peilistä katselee ihan normaalin näköinen nainen. Kyllähän ylimääräistä vielä on, mut niin on monella muullakin suomalaisella ni jotenkin tunnen olevani normaali, vaikka en ookaan normaalipainoinen. Lievään ylipainoon on enää 3 kiloa. Se on aika vähän, mut saa ny kattoa kuinka nopeeta se menee. Ei oo kiire.
Uikkarit mulle on liian isot, vaikka just ne ostin. Pitäis ostaa uudet, mutta kun ne maksaa niin tuhottomasti. Niinpä siis koitan kituuttaa noilla vanhoilla. Vesijuoksu on kyllä ihanaa ja vaikka alussa tuntuu ettei kello liiku mihinkään niin tunti hurahtaa kyllä uskomattoman nopeesti. Musiikkia tai radiota olis kiva kuunnella siinä juostessa. Kai jossain myydään vesitiiviitä mpkolmosia, tai jotain? Pitääkin tutustua tarjontaan.
Kerroin äidille että olen laihtunut 40 kiloa, se vastas: "Voi herrajumala, lopeta nyt sit jo!". Sanoin että en oo vielä normaalipainossa, ja et ylipainoa on edelleen ni sit se vähän rauhottu ja totes et se 40 kg vaan kuulostaa niin paljolta. No niinpä. Eipä ihme et nykyisin on kivampi aamulla nousta sängystä ja tehdä kävelylenkkejä ja ihan vaan ylipäätään olla. Vaatteita olis kiva mennä ostamaan oikein kunnolla kerralla, mut ei köyhä pysty. Kaipa ne vaatteet tulee täs vaihtumaan pikku hiljaa muutenkin. Pitäis varmaan tehdä vaatekaapille jotain...

Jumaleisson! Miinus 40kg!!!

Tänään se sitten tapahtui, vaaka näytti -40 kiloa vähemmän kuin viime vuoden helmikuussa. Se on 80 kahvipakettia, tai 80 HKn sinistä, tai..... aikamonta oivariinipakettia. Sehän on yks tokaluokkalainen!

Eipä ihme et iho roikkuu kun noin paljon täytettä on lähtenyt.
Nyt en pysty kuitenkaan enempää hehkuttamaan. Soin korvapuustin ja siitä tuli aikamoinen dumping. Palaillaan siis.....

Salilla kolmen viikon tauon jälkeen

Tänään siis viimein raapustin salille, päätin jo eilen että menen. Heti kun astuin sisään tuli ihana suihkunraikas tuttu tuoksu vastaan ja oli hetken ihan rakastunut olo :D Ajattelin et kyllä kannatti tulla, vaikka ihan vaan sen tunteen takia. Eipä se treenaaminen niin herkkua ollut, mut ei kovin pahakaan jaksoin tehdä entiseen malliin tauosta huolimatta. Nyt kun treenistä on kulunut jo useampi tunti ja kattelin sohvalla yhden elokuvan niin olo on mukavan lämmin ja raukea. Veikkaan että yöllä tulee nukuttua hyvin. Luulen et oli viisas päätös pysyä salilta pois näin kauan, koska nyt mulla ei ollu mitään pakottamisen tunnetta mennä sinne. Ja lisäks yskitti aika lailla kun liikuin. Tais olla hyvä sairastaa flunssa kunnolla alta pois.

Paino on pudonnut parisataa grammaa, mut pistän liikkumattomuuden piikkiin. Tai siis oonhan mä liikkunu, mut en oo käyny salilla ja kävely nyt vaan on aika lailla kevyempää kuin salitreeni. Eipä mua toi painokaan paljon liikuta, ihan sama jos laskee taikka ei. Yli sadan en kuitenkaan aio enää koskaan painaa. Ja haaveena olis saada 90 rikki. Jos en saa niin sit en saa, en ala verenmaku suussa sinnittelemään. En suostu siihen vieläkään :D

Viime aikoina ollu jotenkin vähän masentunut olo, johtuen yhdestä jos toisestakin asiasta. Ajattelin et salillakäynti helpottais sitäkin vaivaa. Ja kyllähän se helpottikin.  Oon hakenu töitä, mut kutsuja haastatteluihin ei oo tullu, mikä vetää mielen matalaks. Ja sit tais mielialalääke mennä vahingossa väärällä (liian pienellä) annostuksella jonkun aikaa ja kestää varmaan hetken ennen kuin olo on taas normaali vaikka nyt otankin oikean annoksen. Jotenkin on niin keskeneräinen olo. Ei oo töitä ja mietin et sit ku niitä olis ni olis ees jonkinlainen vakaus elämässä. Kroppa tuntuu vieraalta, ja vaikka se toisaalta tuntuukin ihan kivalta, niin outo se silti on. Pää ei meinaa pysyä mukana muutoksen tahdissa. Jotenkin on sellanen olo ettei vaan jaksa välittää. Toivon todella et kyse on väärästä lääkkeen annostuksesta, tai kevätväsymyksestä tai jostain, keskivaikea masennus ei ollu mitään kivaa sairastettavaa...

Pitkästä aikaa plussaa

Paino ei ollu pudonnu tällä viikolla, vaan oli tullu 100g lisää. Näin ei ookaan käynyt pitkään pitkään aikaan. En oo salilla käynyt kahteen viikkoon (vitsi et aika menee nopeesti!) enkä varmaan tälläkään viikolla mene, koska oon jossain flunssantapaisessa. Keuhkot on kipeet, kurkku karhee ja ääni kaunis basso, yskittää. Jospa sit ens viikolla taas uusin voimin. En mä tästä oo kauhistunut (kuvittelen et moni olis) kyllä se paino taas ens viikolla putoo. Tää on niin tätä kuukautiskiertoa. Oon syöny suunnilleen samoin ku tähänkin asti, mut tosiaan salikäynnit on jääneet välistä. Nyt meen takas sohvalle potemaan....

Kolme kuukautta leikkuusta -kontrolli

Käväsin tossa kirurgin juttusilla. Eniten kiinnosti verikokeiden tulokset, ja nehän oli ihan normaalit. Proteiinia saan riittävästi, kolesterolit on kohdallaan, jopa triglyseridit, jotka aina olleet koholla, olivat nyt normaalit. Samaten pitkäaikaissokeri ja paastosokeri, hemeglobiini oli 150, mut se mulla on aina ollu hyvä. Maksa-arvot ok, kilpirauhasarvot ok, B12-vitamiini ok, D-vitamiini ok, Kalium ja natrium ok. Paino oli siellä 96,2kg ja verenpaine hiukan koholla, kuten aina. Vyötärönympärys oli 114cm. Painoa on (mun vaa´alla mitattuna) lähtenyt 17 kiloa leikkauksen jälkeen ja yhteensä 38 kiloa. Eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen.
Kirurgi totes painon pudonneen ja sanoi että sehän on pudonnut hyvin. Sanoin että mulla oli tavoite päästä alle sadan ja se tavoite on nyt täytetty. Kirurgi tuumas et jos pääsisin BMI 30:een niin sit olisin enää lievästi ylipainoinen ja todettiin sit et siihen ei oo matkaa enää paljon mitään. Siihen siis mua kannusti, enkä mä nyt kyllä ajatellukaan tän enempää ruveta lipsumaan, eli elän niinku tähänkin asti ja paino näyttäis putoavan. Eiköhän se 90 kiloakin jossain kohtaa tuu vastaan :) Olo on loistava. In your face ravitsemusterppa. :P

En sit käynyt salilla!

Hei mä en menny salille koko viime viikkona! Kumma kyllä en silti potenut huonoa omatuntoa :D Kävin yhtenä iltana tunnin kävelyllä ja päivällähän  mä teen joka päivä ainakin pienen lenkin. Viikonloppuna olin vesijuoksemassa, ja se on kyllä ihanaa! Ei siis paineita, kyllä sinne salille kerkee. Huomenna en kylläkään vielä pääse, mut nyt on sellanen olo et sinne jo suorastaan kaipaa. Veikkaan et jos oisin vaan viime viikolla pakottanu itteni salille niin tällä viikolla tekis mieli entistä vähemmän.
Käveleminen tuntuu ihanalta kun paino on laskenut. On niin kevyt olo, eikä tee kuolemaa heti ensimmäisen ylämäen kohdalla. Paino tuntuu jatkavan edelleen laskuaan, mutta mä en oikein tiedä onko se kivaa vai ei. Pää sanoo että hieno juttu, mut sydän on vähän ihmeissään. Toisaalta peilistä katsoo edelleen yks läski, mut kuitenkin olo on kivan kevyt ja etureppu selvästi pienempi kuin ennen.
Tällä viikolla meen kirurgin vastaanotolle. Maltan tuskin odottaa mitä verikokeet mun voinnista kertoo.
Söin muuten viikonloppuna juustohampurilaisen. En oo tainnu liki puoleen vuoteen mitään heseruokaa syödäkään! Ensimmäinen haukku oli aivan mielettömän ihana, mut toinen oli sit vaan "jaa, tämmöstä tää oli" -makustelua. Kokonaista hampparia en pystynyt syömään, kuten en pystynyt syömään kokonaista laskiaispullaakaan. Pullaa söin hiukan liikaa, mut onneks paha olo meni aika nopeesti ohi.

Viikonloppuna taistelin taas myös vatsantoiminnan kanssa. Jätin activian väliin muutamana päivänä  ja sehän kostautui heti. Nyt sit vaan kiltisti activiaa joka aamu!

Pohdintoja

Mulla alko menkat. Ei huvita lähteä salille. Kyllä mä kerran tällä viikolla menen kun olen sen päättänyt, mut nyt ei vaan jotenkin nappaa. Kävelyllä kävin tänäänkin ja tekis mieli vielä mennä vaikka toistekin. Jotenkin nyt on sellanen olo että liikuntaa saa siivoilusta, kävelystä ja sen sellaisesta pikkuaskareesta. Uimaan tekis mieli, jos vaikka viikonloppuna meniskin vesijuoksemaan! Tiedän et salillakin tulee ihana olo sit kun sinne asti pääsee, mut kun ei nyt huvita, niin ei huvita. Parin päivän päästä tilanne on taas ihan toinen :)

Mulla on unentarvekin lisääntynyt tässä muutaman viikon aikana. En tiedä miks. Nukun 8-10 tuntia yössä ja silti sohva vetää puoleensa lähes joka päivä tunnin tirsoille. Perheessä on kyllä ollut flunssaa, ja mietin et ehkä mun flunssa onkin tänä vuonna tällainen. Kuuntelen siis kroppaani ja annan sille mitä se haluaa.

Yks päivä tässä mietin et mitä mun ruokavalioon kuuluu nykyään  ja mitä syön kun tuntuu että syön koko ajan jotain. Loppujen lopuks en mä paljon mitään syö, mut jotenkin se tuntuu paljolta kun ensin oli enellä ja sit leikkauksen jälkeen ei pystynyt syömään juuri mitään.
Mun aamu alkaa activia jogurtilla ja pikapuurolla, sekä teelusikallisella sokeria. Sit meen yleensä kävelylle ja sieltä tullessa juon aika lailla vettä. Tai jos menen salille niin syön esim. puolikkaan banaanin ja hiukan maitoa ja juon salilla aika lailla vettä. Lounaaksi on viime aikoina mennyt tomaattivuohenjuustokeittoa ja raejuustoa ja krutonkeja, jos niitä sattuu olemaan. Sit menee taas nesteitä, joko ihan vettä, mut tänään mulla on lasissa Friss sitrusta. Jossain vaiheessa otan välipalaksi ison lasin piimää ja marjakeittoa tai rahkaa tai jogurttia ja sit onkin jo päivällisaika, jolloin syön mitä milloinkin, pääasiassa perusruokaa, jota perheellekin menee. Päivällisen ja iltapalan välissä syön yleensä jotakin: Hapankorppua juustolla, jogurtin, appelsiinin, tai jotain ja iltapalaks aika usein piimää ja marjakeittoa.
Et kyllähän toi aika säälittävän vähän on kun vertaa vaikka entiseen, mut ei oo nälkä ja paino putoo!

37 kiloa

Sen verran tasan on painoa pudonnut. Ennen leikkausta 22 kiloa ja leikkauksen jälkeen 15 kiloa. Hyvä minä :)

Eilen innostuin lähtemään jäälle kävelylle ja innostuinkin vähän liikaa. Ilma oli aivan ihana, aurinko paistoi ja linnut lauloi, eikä tuullut juuri ollenkaan. Meinas ihan lämmin tulla kun aurinko lämmitti mustaa takin selkää. Kävelin sit yhteensä 2 tuntia ja olin aika puhki sen jälkeen :D Nukuin kyllä erinomaisen hyvin viime yönä!

Viikonloppuna tuli taas syötyä kaikenlaista, mut mitäpä niitä muistelemaan. Mulla on nyt hyvä olla ja syöminen on pääosin järkevää. Kyllä se elämään mahtuu että viikonloppuna ottaa vähän rennommin. On jo unohtunu terpan sanomiset!

Voihan ravitsemusterapeutti!

Siitä asti kun kävin terpalla, on päässä pyörinyt sen sanat lähes joka suupalan aikana. Riisifrutti on vain herkutteluhetkiin, satunnaisesti, sitä ei saa syödä joka päivä. Ja sit kun syön riisifruttia niin kuulen nää sanat päässäni enkä osaa nauttia koko herkusta. MUN järki sanoo et on paljon parempi syödä riisifrutti vaikka joka päivä kuin puol litraa jätskiä tai pari suklaapatukkaa. Mutta kun se nyt luokiteltiin herkuksi niin tunnen syyllisyyttä sitä syödessäni, vaikka paino putoaa. Vittu.

Kun sitten puolustelin että kyllähän yks riisifrutti (joo joo, siinä on vaan yks i) mun kaloreihin mahtuu, niin se sanoi että ei kannata ajatella noin. Kannattaa syödä joka kerta mahdollisimman vähärasvaista ja vähäsokerista, jotta paino jatkaa putoamistaan. Ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen paino kuitenkin alkaa helposti jumittaa tai jopa nousta. Mietin et onkohan syynä se et kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta tavataan ravitsemusterapeutti...
Mä veikkaan et aika moni lihava kyllä tietää miten pitäis syödä, ei se siitä ole kiinni. Eikä selkärangasta; kuinka moni normaalipainoinen on laihduttanut elämänsä aikana useita kymmeniä kiloja, niin kuin lihavat? Kyllähän elämästä (ja ruuasta) pitää nauttia. Nauttiiko siitä kukaan jos syö rasvatonta ja sokeritonta aina vaan? Mä oon edelleen Patrik Borgin linjoilla: Parempi syödä kasvikset vaikka kermalla ja pekonilla höystettynä kuin jättää ne kokonaan syömättä. Lihavankin makutottumukset muuttuu, ei se onnistu niin et tosta vaan leikataan kaikki kiva elämästä, kyllä sen on tapahduttava pikku hiljaa terveellisyyttä lisäämällä. Mut ymmärtääkö langanlaihat (en ainakaan oo koskaan tavannut lihavaa) ravitsemusterapeutit tätä? Onko niillä minkäänlaista käsitystä lihavien syyllisyydentunteista herkkuja syödessä, hyvänolontunteesta, joka liittyy täysinäiseen masuun, mielihyväntunteesta kun suklaa sulaa suuhun jne? Jos ei oo koskaan joutunut laihduttamaan niin musta on nurinkurista että silti voi neuvoa sellaista, joka on laihduttanut useamman kerran elämässään.
Nyt en voi kuin toivoa että saan pääni taas takaisin samanlaiseen järjestykseen kuin ennen ravitsemusterapeutin käyntiä, ettei tarttis jokaista suupalaa miettiä vaan vois nauttia ja syödä normaalisti. En kuitenkaan niitä herkkuja joka päivä kaksin käsin vetele, suurimmaks osaks mun ruokavalio on ihan ok! Vittu.

Pohdintoja ja mietteitä ja kaikenlaista...

Tänään kävin taas vaa´alla ja paino oli pudonnut kuten ennenkin. MUTTA! Ensimmäistä kertaa huokaisin helpotuksesta että pudotus ei ollut sen suurempi. Nyt oon alkanut miettiä että kuka mä sit oikeastaan olen jos ja kun paino tästä vielä putoaa. Olen tosi tyytyväinen tällä hetkellä omaan olotilaani ja siihen mitä näen peilistä, mutta mitä sitten kun paino putoaa vielä lisää? Mikä musta tulee? Olenko mä sit enää mä? Kuka mä sit olen jos mä en ole mä? Mietin myös että yritänkö alitajuisesti sabotoida projektia niin ettei paino enää putoais. Missä vaiheessa mä alan syödä pelkkää suklaata? Olenko mä joskus sellaisessa vaiheessa ja mitä sit pitäis tehdä? Jos syön ns. normaalisti niin painohan putoaa. Kuinka paljon mun pää alkaa harata vastaan ja alan syödä pelkkiä herkkuja.

Lauantaina on mun herkkupäivä ja söin silloin sipsejä ja jätskiä. Mulla oli maha kipee vielä sunnuntaina illalla :( Eli ei mitään järkeä puputtaa rasvaista / sokerista, näin sanoo pää. Joku muu paikka sanoo kuitenkin että se jätski on niiiiiin hyvää, sitä ilman ei voi elää.
Jotenkin musta tuntuu että mulle isku joku kapina kun kävin ravitsemusterapeutilla. Kun se sanoi että vehnäleipää ei kannattais syödä ollenkaan ja et piilosokeria pitäis yrittää välttää niin mähän päätin siltä seisomalta ostaa Ben & Jerry´s jätskin, vaikka se pakki on mulle aivan liian suuri. Mut ihan vaan siks kun se sanoi niin ni päätin  että mähän pupellan jätskiä jos haluan. Paskaako se ravitsemusterapeutti on kiinnostunu mitä suuhuni laitan, itse itselleni siinä vaan hallaa teen :D
Luin just KG lehdestä jutun muutosvastaisuudesta ja tunnistin itseni oikein hyvin. Mulla on aina ollu joku auktoriteettivastarinta menossa ja kun joku sanoo että tee näin niin EN VARMASTI TEE. Toisaalta musta oli ihana kuulla suoraa palautetta mitä mun kannattais ruokavaliossani muuttaa ja sit kuitenkin nousee karvat pystyyn kun joku ehdottaa muutoksia. Eihän sekään ois ollu totuudenmukaista et se olis vaan kehunu kuinka hienosti kaikki on ja jatka samaan malliin. Mut sitten mulla ei olis tullu kapinaa ja uhmaa. On tää niin hankalaa :D

Ai joo! Syömisistä vois taas pitkästä aikaa mainita vaikka tän päivän ruuat. Aamulla Olo banaanijogurtti ja vettä. Päivällä hapankorppu ja viipale juustoa. Välipalaksi Olo mustikkajogurtti ja kolmen aikaa ruokana oli broileria ja pastaa, jota meni yksi pieni kauhallinen. Vettä olen lipitellyt pitkin päivää.

Tavoitteita?

Mä tässä yks päivä mietin et vois ottaa ripisien pidennyksen lahjaksi sitten kun on -40 kiloa ja tajusin että eihän siihen ole "enää kuin" 5 kiloa! Se tuntuu ihan järjettömän pieneltä määrältä. Sit mietin et oisko hyvä miettiä jotain palkintoa jos 90 kiloa menis rikki, siis et painaisin 90kg. Tajusin et mullahan taitaa olla pienen pieni tavoite tässä :D No, se ensimmäinen tavoite menikin jo rikki, eli satanen alitettu. Kaipa sitä vaan alitajuisesti itselleen asettaa lisää tavoitteita matkan varrella. Edelleenkään en verenmaku suussa  yritä tavoitteisiin päästä, vaan paino saa pudota niin kuin se itsekseen putoaa, kuten on tähän astikin tehnyt.

Mut ois tämmöset aika kivat....

Maanantai taas ja punnitus ja sali.

Paino oli taas mukavasti pudonnut. Jotenkin tuntui et se satanen junnas ja junnas, mut nyt se sit on alitettu kunnolla :) Olihan siinä satasen taittumisen kohdalla joulu ja uusivuosi ja nyt oon taas kiinni arjessa.

Viime viikolla en käynyt salilla kun olin antibioottikuurilla. Sunnuntaina oli kuuri jo loppunut, mut ajattelin et voin hyvin senkin päivän vielä lepäillä ja menin salille vasta  tänään. Soutulaite on uus ja kiva juttu! Normaalin salitreenin lisäks tein parit ylimääräiset vatsalihasliikkeet ja nyt on myös jalkaprässi ohjelmassa mukana. Lämmittelin siis soutulaitteella ja loppulämmittely kuntopyörällä.

Kun tulin kotiin kaupan kautta niin oli taas niin ihana huomata miten kauppakassi tuntui kevyeltä, eikä sattunut selkä, eikä vatsa. Ihanaa olla NORMAALI :)

Mulla on tällä viikolla ravitsemusterapeutin vastaanotto. Oon viikonlopun yli täyttänyt ruokapäiväkirjaa. Mielenkiintoista nähdä millaista noottia sieltä tulee... Ei huvittais yhtään mennä sinne, mut toisaalta mua kiinnostaa kovasti et saanko esim. tarpeeks proteiinia. Kyllähän mä tiedän et se kermatilkka oli ihan ylimääräistä ja lakritsitkin ois voinu jättää syömättä, mut mä ajattelen et tää on elämää ja näin normaalit ihmisetkin syö: Joskus jotain "kiellettyäkin". Elämään kuuluu myös se et on välillä kipee, eikä pääse salille. Sit kun on kunnossa taas niin voi mennä. Mulle on rentous niin tärkeää, ja olen huomannut et jos jonakin päivänä ei huvita, niin seuraavana voi huvittaa entistä enemmän. Kuten tän päivän salikäyntikin: IHANA.

Mulla on nyt koon 50 farkut käytössä. Viikonloppuna pidin 52 kokoisia toppahousuja, mut nehän meinas pudota jalasta. Ne on kyllä isoa mallia, ja on ollu aina väljät. Nyt suorastaan hukuin niihin :D

Oho! Mä en ensin tuntenut sua!

Olin tänään meidän terveyskeskuksessa ja eräs tuttu lääkäri tokaisi tuon. Viimeks ollaan nähty marraskuussa ja olihan mulla silloin tyystin eri kampaus, mutta kyllä teki hyvää joka tapauksessa :) Tää oli mun eka "mä en meinannu tuntea sua" -tokaisu, ja toivottavasti niitä tulee vielä monta lisää!

Tänään ei oo ollu oikein nälkä. Ostin valintatalosta jonkun kebab-pitsa-patongin ja leikkasin siitä 5cm siivun. Söin sen ja sit ajattelin hiukan jätskiä päälle, mut eipä menny kuin lusikallinen ja nyt dumppaa. Vielä on pysynyt sisällä ja toivon ettei tarttiskaan käydä tyhjentämässä, mut yks kunnon röyhy olis nyt todellakin paikallaan...

Satasen alitus on totta!

Tänä aamuna (ja parina aiempanakin aamuna) vaaka näytti 99,5kg. Oon tässä loman aikana hypänny tavallista useammin vaa´alla kun on toi satasen alitus niin kutkuttanut. Nyt se siis on virallista!

Viime aikoina paino taas pudonnut pikkasen hitaammin, mut tulihan tässä lomalla herkuteltua oikein kunnolla. Nyt kun arki alkaa niin on helpompi taas pitää rytmistä kiinni. Siis syömis-, ulkoilu-, salirytmistä. Lomalla sitä vaan jotenkin.....oli :D Menkat alkoi myös, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin ens viikolla pudotus on taas suurempi. Mutta mä olen tyytyväinen. Paino menee koko ajan alaspäin!

Meninpäs salille!

Tällä viikolla en vielä ollut käynyt salilla, mut onneks kuitenkin kävin. Mun tavoite on vähintään kerran viikossa ja pääsin siis tavoitteeseen tälläkin viikolla. Lauantaina klo 16 jälkeen salilla olikin kiva käydä, koska siellä ei ollut muita. Tein normaalin ohjelmani ja sen lisäks jalkaprässillä 90 paunalla 3x15, reiden ojentajia 55 paunalla 1x10 ja lähentäjiä samoin. Ojentajia tehdessä polvet rutisi niin järkyttävästi että en tiedä uskallanko niitä enää tehdä...
Kun sitten olin salilla tosiaan yksin niin päätin kokeilla myös soutulaitetta. En oo sitä aiemmin kokeillut, koska oon ajatellut et se ei ehkä olis selälle hyvä ja et maha olis tiellä. Nyt sit kokeilin ja sehän oli ihana kapistus! Soutelin n. 20 minsaa ja 1,5km. Otti hartioihin hiukan ja menin sit tärinäkoneeseen vielä ihan viimiseks, ja siinähän lihakset rentoutui kivasti.

Joulu meni aika lailla siten kuin olin kuvitellutkin. Mulla oli ruokalusikallinen rosollia, viipale kinkkua, hiukan etikkakurkkua, ruokalusikallinen lanttu- ja perunalaatikkoa ja nokare homejuustoa. Rosollia ei yllättäen mennyt kuin haarukallinen ja huomasin vielä joulun aikana että se dumppaa tosi helposti. Eli mun yks suosikeista täytyy jättää vähemmälle. Tai no, katotaan nyt ens jouluna taas. Laatikot meni kaikkein helpoiten, mut ne nyt onkin sosetta. Glögiä join myös ja se meni päähän kuin häkä. Samalla tavalla kuin se karpalolonkero. Haihtui kuitenkin myös nopeasti pois. Ainoa mikä hiukkasen harmittaa joulun syömingeissä on suklaa. Sitä meni yllättävän paljon ja yllättävän helposti. Ja makeuteen tottuu äärettömän nopeesti! Uuden vuoden jälkeen tuli jo sellainen olo että pitää oikeesti jättää herkut vähemmälle kun söin lähes koko purkillisen Ben & Jerry´s half baked -jätskiä! Se on kyllä ihanaa et jos makeaa tekee mieli niin pieni ruoka-annos vie sen mennessään. Eli kun maha on täynnä niin makeaa ei tee mieli. Onneks maha täyttyy edelleen aika pienestä! Tarkkana saa kuitenkin olla. Onneks ens viikolla alkaa taas arki niin tulee syömisiin ja liikkumisiinkin joku rytmi. Tätä EN mokaa.