89,6 kg

Oli eilen. Olen elänyt kuin possu sen jälkeen kun ravitsemusterapeutilla kävin. Tuin partiotyttöjen toimintaa ja ostin isän punssipallosia, äidin suklaapallosia, toffeeta ja tenavien toivekarkkeja + laivakarkit päälle. Viikko meni sit herkkuja syödessä, mut nyt alkaa onneks riittää :D On se kumma et ne herkut pitää saada tuhottua jos niitä vaan on. Voishan niiden antaa olla ihan rauhassa kaapissa, mut ei. Kävin eilen salilla. Kävin salilla myös tänään! Mietin että kun on sellaisia liikkeitä ja laitteita, joita on niiiiiin tylsä tehdä, että jospa en tekiskään niitä joka kerta, vaan jaan ne eri päiville. Niinpä siis viivyn salilla lyhyemmän aikaa, mutta käyn siellä useammin. Parina päivänä on tuntunut hyvältä, saas kattoo miten sit loppuviikosta, tai ens viikolla. Nyt mun päivärytmi on siis: Aamukävely, työt, iltapäiväkävely, sali ja klo 18 olen sit hommat tehny. Kauheen pitkäks ilta ei jää, mut katotaan nyt kauanko jaksan, ennen kuin alkaa syyllisyys soimata että pitäis olla enemmän kotona. Keskiviikko on mun vapaapäivä salilta, sillon käyn vesijuoksemassa, jos käyn. Saatan myös vetää lonkkaa. Liikkuminen tuntuu hyvältä ja musta on käsittämätöntä että liikun senkin verran kuin nyt liikun. Ja toisaalta on vaikea käsittää, et aiemmin en liikkunut juuri ollenkaan. Tai no, kävinhän mä salilla jo ennen projektin alkua. Vai onkohan tää projekti. Silloinhan tällä pitäis olla määritetty loppu, eikä mulla oo. No, en nyt parempaakaan sanaa keksi, joten puhun projektista. Tänään mietin että joskus oon ajatellut et onpa helppoa siinä kohtaa kun painoa on ylimääräistä enää 10 kiloa tai 5 kiloa jne. Mietin että nyt vois vetää sellasen nutriletkuurin ja pudottaa loput kilot pois ja sit olisin normaalipainossa. Mut ei mua huvita. En mä jaksa. Ihan sama. Mä elän elämääni ja jos paino putoo niin ihan jees. Jos ei putoo, niin ihan jees sekin.