Onko sitä laihtumisen myötä tullut niin pikkumaiseksi et noikin asiat tulee huomattua. En mä ennen huomannu jos jossakin löllyi tai tutisi. Tai ehkä en sillon vaan kattonu niin kriittisellä silmällä. Musta tuntuu et iso osa tästä liittyy siihen et kroppaansa tutustuu ikään kuin uudestaan kun se kerran jatkuvasti muuttuu. Jotenkin sitä on sisäänpäin kääntynyt, pohtii syntyjä syviä ja ihmettelee kehoaan, mitä se pystyy tekemään ja mitä ei. Ja miltä se nyt näyttää ja miltä näytti ennen. Mahdanko haluta joskus tissileikkaukseen tai allileikkaukseen, aiemmin olin vain tyytyväinen siihen et maharoikko kuuluu tähän leikkaukseen mukaan. No, kävi miten kävi niin tyytyväinen olen joka tapauksessa!
Eilen kävin pitkästä aikaa uimahallissa ja vesijuoksin ekaa kertaa.
Se oli ihanaa! Paljon kivempaa kuin uiminen. Koska asento on juoksussa pystympi kuin uidessa niin mulla ei tullu niskat kipeeksi. Hartiat tosin kipeyty kun olin aikani pulikoinut, mut onneks siinä uimahallissa on hierovat suihkut niin jumitukset jäi sinne. Vesijuoksemaan pitää päästä uudestaan!
Syömisessä oon ottanu hiukan iisimmin. Jos on jotain ruokaa tarjolla, syön sitä toki vähän, mut muuten oon elänyt pehmeillä ruuilla ja nesteillä. Olo on ollu parempi, eikä oo niin helposti tullut dumppareita. Nyt menee siis jogurttia, rahkaa, smoothieita (piimään) ja jonkun verran leipää. Tavallista kotiruokaa syön, no maistelen, kyllä myöskin. Viikonloppuna olin elokuvissa ja meni n. 2 dl popcornia, 2 dl pepsimaxia ja muutama irtokarkki kahden tunnin aikana. Elokuvanautinto mässyineen on siis tallella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti