ENEn alku

Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Ainakin tuntuu vahvasti siltä :) Viime yönä näin unta että laitoin koko uuninpellillisen täyteen paneroituja kanapihvejä (joista en tykkää) ja olin laittamassa ne uuniin ja hymyilin itsekseni kun ajattelin että kohta saan syödä ne. Sit jostain tuli mun äiti ja sanoi että noihan on pelkkää rasvaa, et sä niitä voi syödä. Mä petyin ihan kauheesti ja katsoin pellille, jossa nyt oli kaupan valmiita jauhelihapihvejä ketsupilla kuorrutettuna ja haikeena luovutin pihvit äidille. Mä en tykkää jauhelihapihveistä.
Aamulla oli hiukan halju olo kun ajattelin että en sit saa syödä muuta kuin kasviksia ja pussikeittoja. On mulla yks patukkakin tälle päivälle varattuna, mut kalorit on 655, joihin en oo laskenut kasvisten kaloreita. On sellanen olo, et mitä jos pistänkin vahingossa suuhuni jotain syötävää, siis sellaista mitä en saa syödä.

Kaipa sitä nyt alkupäivinä on kuitenkin sen verran varuillaan ettei syö mitään kiellettyä. Sit kun alkaa tottua ajatukseen, ni voikin ehkä lipsahtaa. En tiedä.
Tämä aamu sit alkoi pussikeitolla, söin/join sen n. klo 8. Klo 10.30 oli ihan törkee nälkä ja paikat vapisi ja tutisi niin totesin et on vissiin aika syödä jotakin taas. Paloittelin 2 tomaattia lautaselle ja join mustikkapirtelön (se on pahaa) ja reilusti vettä niin nyt on taas ihan kohtuullinen olo.

Väsyttää kyllä ihan vietävästi ja viluväristyksiä kulkee pitkin kroppaa. Mut kaipa tää tästä paranee kun pääsen ketoosiin asti... En ajatellut salille mennä tänään. Mahdollisesti otan päiväunet. Yritän kuunnella mitä kroppa sanoo.
Sairaanhoitaja kehoitti keventämään ennen ENEn alkua, mut mä tein tietysti juuri päin vastoin. Perjantaina söin hesellä, lauantaina amarillossa ja sunnuntaina olin kaverin kanssa mökillä, joimme lonkeroa, söimme sipsejä ja karkkia sekä paransimme maailmaa. Näiden seurauksena painokin nousi pari kiloa, mut en jaksa murehtia. Putoo se kuitenkin ennen seuraavaa kontrollia ;D