3.1.2012 Pääsin viimein käymään psykiatrilla ja yhdessä totesimme, että ahmimishäiriötä ei ole. Käynnit MTT:ssä jatkuvat työuupumuksen takia.
3.2.2012 Kävin verinäytteillä sairaalassa ja 8.2. otettiin dexametason koe omassa TK:ssa.
15.2.2012 Oli ravitsemusterepeutin vastaanotto. Paino järkyttävät 133kg. Keskustelimme lähinnä leikkauksen jälkeisestä ruokavaliosta ja siitä että leikkaus on peruuttamaton toimenpide.
Ja nyt tänään ollaan tässä :) Mulla on lääkäriaika varattuna 28.2.12 ja siellä otetaan sitten kantaa sovinko leikkaukseen vai en. Ravitsemusterapeutin mukaan mulla on ahmimistaipumusta, mutta hän sanoi laittavansa psykiatrin kommentin kirjoitelmiinsa mukaan. Mä taas olin toivonut että kyselyä käytäisiin vastaanotolla läpi. Kysymykseen "Oletko koskaan ahminut niin että haluaisit oksentaa?" Vastasin että juu, olen. Siis yhden kerran. Ja siitä on aikaa 15 vuotta. Onko se este leikkaukseen pääsemiselle?
Nyt pitäisi sitten laihtua 5 % alkuperäisestä painosta kolmessa kuukaudessa, jotta leikkausta voisi ajatella. Se kuulema on osoitus motivaatiosta. No hitto. Kyllähän tässä on koko vuosi mietitty leikkausta, sen hyötyjä ja haittoja. Pähkäilty että mitä sitten ja entäs jos. Että en mä koko leikkaukseen olis hakeutunut jos en olis tosissani ja motivoitunut. No, laihdutellaan sitten se 8 kiloa, oon mä sen ennenkin tehnyt, helppo nakki :D Kolmen kuukauden lähtölaskenta alkoi ilmeisesti ravitsemusterepeutin luona käynnistä ja viime viikko vielä meni ihmetellessä. Nyt on keskiviikko ja olen ottanut härkää sarvista kaksi päivää. Jauhelihakeitto on maistunut. Pari päivää olen myös tuntenut itseni kipeäksi, tuntuu että flunssa olisi tulossa. Katsotaan mitä tuleman pitää!
Helppo nakki:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti