Juhuuuuuuuu!!!!

Kävin ravitsemusterapeutilla ja paino oli siellä 124,5kg. Aamulla kotona vaaka näytti 124,2kg. Jännitti ihan kauheesti mennä vaa´alle siellä vastaanotolla, mut onneks olin saanut tarvittavat kilot pois.

Ravitsemusterapeutti kyllä mutisi et vähän nafti on ja hilkulla, ja ihmetteli myös voiko kirjoittaa kirurgille et oon motivoitunut kun vasta pääsiäisen jälkeen aloin laihduttaa. Kysyi myös mikä mua motivoi pitämään ruokavaliota sen jälkeen kun leikkaus on tehty. Mä menin ihan äimäks ja totesin että laihtuminen antaa lisämotivaatiota ja tällä hetkellä motivaation tuo jo pelkkä leikkauksen ajatteleminen. Se ei näyttänyt oikein vakuuttuneelta,

mut sit kun juteltiin eteenpäin niin se siitä lämpeni. Muistelen et viimeks oli vähän sama homma. Ensin se oli kovin kyyninen ja epäilevä, mut lämpeni ja muuttui mukavaks loppua kohden. Hiukan pisti vituttamaan kun alkoi napista vaaleasta leivästä, jota olin viikonlopun aikana syönyt. Sanoin että oon jättäny muut herkut minimiin ja vehnäleipä on sallittu viikonloppuina. Kyllä se sit hyväksyi sen kun huomasi et viikolla pistelen kuitenkin ruispuikulaa. Kyllähän elämästä nyt JOTAIN saa nauttia. Ärsytti jossain määrin se puolet mua nuorempi, eikä ikinä paino-ongelmia, siinä saarnaamassa. Mut mä käyttäydyin kauniisti ja se lupas kirjottaa lähetteen kirurgille.
Nyt on sit kesä vastassa ja aika kirurgille voi tulla vasta joskus kesän jälkeen. Silloin siis haastattelu ja tähystys ja sit odotellaan itse leikkausaikaa. Painon pitäis edelleen pudota tasasesti. ENE dieetti, ennen leikkausta, kuulostaa ihan kauheen vaikeelta, mut kyllähän mä seison vaikka päälläni neljä viikkoa et pääsen leikkaukseen ja et se onnistuu.